Nastolan historian neljännen osan kirjoittanut tutkija Ville Eerola halusi tuoda esiin tavallisten nastolalaisten ääntä

”Kirjoittaminen oli antoisaa, vaikka teos tehtiin vauhdikkaasti kahdessa vuodessa”, sanoo tutkija Ville Eerola. Toni Forssell

Marjaana Kontu

Liki 30 vuoden odotus päättyy, kun Nastolan historian neljäs osa ilmestyy 23. lokakuuta.

Teos kattaa vuodet 1939–2015, se valottaa Suomen nopeimmin teollistuneen kunnan värikkäitä vaiheita ja tuo esiin nastolalaisten ja Nastolaan muualta tulleiden elämää noina vuosina.

Historian kirjoittaja, VTM, FM Ville Eerola, lähti työhön puhtaalta pöydältä, sillä Nastola oli hänelle vieras paikka. Häntä ehdotti tehtävään professori Laura Kolbe, joka ohjaa hänen väitöskirjatyötään. Aiemmin Eerola oli kirjoittanut lähinnä yhdistyshistoriikkeja.

Lähteinään hän käytti muun muassa Nastolan kunnan ja Nastola-lehden arkistoja.

– Lisäksi tein haastatteluja ja pyrin lukemaan kaiken, mitä oli aiemmin Nastolasta kirjoitettu.

Eerola oli mukana myös monissa muisteluilloissa.

– Halusin päästä kontaktiin nastolalaisten kanssa. Pelkästään papereita lukemalla en halua historiaa kirjoittaa, idea oli päästä pois norsunluutornista.

Hän viljelee kirjassa suoria sitaatteja, koska ne elävöittävät tekstiä.

– Ihmiset tekevät historian, joten olen pyrkinyt tarkastelemaan pelikentän toimijoita Nastolassa.

Vahvoina vaikuttajina hän mainitsee esimerkiksi ruuhijärveläisen opettajan ja kunnallispoliitikon Antero Parosen.

– Hän näytti olevan vähän kaikessa mukana 1980-luvun alkuun asti.

Karjalaiset muodostivat sotien jälkeen Pensuolle tiiviin yhteisön ja näkyivät sen ulkopuolellakin.

– Esimerkiksi Antti Rämö oli kunnallispoliitikkona mukana pistämässä käyntiin kunnan teollistumista.

Nastolan erityispiirre on hänestä tietty hajanaisuus.

– Sotien jälkeen esimerkiksi yritettiin puuhata koko Nastolan kattavaa urheilujärjestöä sen sijaan, että perustetaan omia joka kylään. Siitä ei tullut mitään, koska Nastolassa oli niin voimakkaita kyliä.

Vauhdikas teollistuminen johtui hyvästä sijainnista ja rautatiestä.

– Nastola oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Kehitykseen vaikutti sekin, että Nastolasta liitettiin iso osa Lahteen vuonna 1956.

– Se pisti vauhtia teollistumiseen, kunnan pelättiin muuten kuihtuvan.

Historioitsijan vinkkelistä Nastolassa riittäisi tutkittavaa jatkossakin, esimerkiksi sotavankien järjestelyleirissä.

– Pieksämäen leiristä on tehty pro gradu -tutkielma mutta Nastolan leiristä ei. Siinä olisi jollekin innokkaalle historian opiskelijalle hyvä aihe.

Nastolalaisesta identiteetistä hän ei ole huolissaan.

– Se elää vahvana, tuntuu jopa voimistuneen Lahteen yhdistymisen jälkeen.

Eerola arvelee, että aiemmin yhteinen nastolalaisuus on saattanut jäädä toissijaiseksi vahvojen kylien takia.

Tekijä toivoo kirjoittaneensa luettavan teoksen.

– Olen pyrkinyt nostamaan esiin tavallisten nastolalaisten ääntä. Se olikin helppoa, sillä muistitietoa oli käytettävissä runsaasti, mistä lämmin kiitos kaikille mukana olleille.

Hän pyysi ennakkoon muutamia nastolalaisia lukemaan tekstin ja antamaan kritiikkiä.

– Arvioiden positiivisuus yllätti.

Onnistuneesta kuvituksesta hän kiittää työssä avustanutta Lahden kaupunginmuseon tutkija Sini Ojalaa.

– Kuvia on pitkälle toista sataa ja ne ovat monipuolisia, niitä saatiin kotialbumeista ja Erkki Hämäläisen kokoelmista.

Kirjan julkaisevat yhteistyössä Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Lahden kaupunginmuseo.

Keskustelu