Historiateos avaa Nastolan Aurinkolinnan salat

Salpausselän parantolan länsisiiven laajennustyömaa vuonna 1927. Arne Palménin kuvakokoelma

Marjaana Kontu

Kun Matti Pietilä alkoi kolmisen vuotta sitten koota Aurinkolinnan historiaa, oli hänellä mielessä pieni historiavihkonen. Mutta materiaalia kertyikin yllättävästi, ja hanke laajeni.

– Nyt kirjoitustyö on tehty, A4-kokoisia sivuja on yli 500. Eli siitä tulee tuhti teos ja sillä tavalla mielenkiintoinen, että kuvia on noin 350, joista melkein kaikki ennen julkaisemattomia, kertoo Pietilä.

Hän sai käyttöönsä muun muassa Salpausselän parantolan ensimmäisen ylilääkärin Arne Palménin kuvakokoelman 1920–30-luvulta sekä kuvia entisten potilaiden kotialbumeista ja sotasairaalan ajalta.

Mielenkiintoisen teoksesta tekee se, että Aurinkolinna on koko historiansa ajan ollut yleisöltä suljettu laitos.

– Suurelle yleisölle talo on ollut mysteeri, ihmisillä ei ole ollut tietoa, minkälaista elämä on sen seinien sisällä ollut.

Yleinen harhakäsitys esimerkiksi on, että talo on ollut keuhkotautiparantola, vaikka todellisuudessa siellä hoidettiin vaarattomampaa luu- ja niveltuberkuloosia sairastavia lapsia.

Pietilä halusi raottaa salaperäisyyden verhoa ja yllättyi, miten paljon tietoa löytyi, kun hän uppoutui arkistoihin, vanhoihin lehtiin ja haastatteli entisiä hoitajia ja potilaita. Lähteitä kertyi yli 700 ja haastatteluja 20, vanhimmat haastatellut olivat olleet hoidossa 1930-luvulla.

Hoitofilosofia perustui talon nimen mukaisesti aurinkoon, lapset kärrättiin sängyissään rakennuksen terassimaisille parvekkeille aina, kun mahdollista.

– Kesän lopulla lapset näyttivät enemmän afrikkalaisilta kuin suomalaisilta.

Myös harjuilmaa mäntymetsän keskellä pidettiin terveellisenä, ja ruoka tuotettiin tilan mailla ja kasvihuoneissa.

– Yllättävää oli, miten positiiviset muistot potilailla oli parantola-ajalta. Jotkut asuivat siellä toistakymmentä vuotta. Monille lapsille se oli koti, josta lähdettiin itku silmässä.

Sotavuosina lapset siirrettiin evakkoon, kun rakennuksesta tehtiin sotasairaala. Siihen aikaan poikkeuksellista oli, että sotasairaalan päällikkölääkärinä oli nainen, parantolan lääkäri Aino Järvelä. Myös presidentti Risto Ryti vieraili siellä ja kiersi keskustelemassa kaikkien potilaiden kanssa.

– Vierailu oli mieleenpainuva, hoitajat eivät olisi halunneet käsiä pestä presidentin kättelyn jälkeen, Pietilä mainitsee.

Myöhemmin talossa hoidettiin kehitysvammaisia, ja 2000-luvulla siitä tuli vastaanottokeskus, mikä nosti Nastolan lehtien lööppeihin, kun nuoriso ja somalit nujakoivat.

Arkkitehti W. G. Palmqvistin suunnittelema, jugendtyylinen Aurinkolinna valmistui vuonna 1925. Arkkitehtuuriltaan se on Pietilän mukaan ainutlaatuinen, vastaavaa ei löydy kuin USA:sta.

Oli lähellä, ettei suojeltu, tyhjilleen jäänyt rakennus päätynyt purettavaksi, niin huonoon kuntoon se ehti päästä, kun ilkivaltakin rehotti. Epäonnistuneiden kunnostushankkeiden jälkeen rakennus vaihtoi lopulta vuonna 2012 omistajaa pakkohuutokaupassa. Kunnostusta ryhtyi vetämään Erkki Pietilä, ja hänen poikansa, Matti Pietilä, oli mukana viemässä sitä loppuun yhdessä Antti Hartmanin ja Joel Mäkelän kanssa. Nyt asuintaloksi muutettu rakennus on palautettu vanhaan loistoonsa.

Pietilä arvelee, että historia julkaistaan ensi vuoden alkupuolella.

Muun muassa Suomen kaunein rakennus -äänestyksessä julkisuutta saanut rakennus kiinnostaa ihmisiä, sen on talossa itsekin asuva Matti Pietilä huomannut. Mietinnässä onkin opastettujen kierrosten järjestäminen yleisölle pari kertaa kesässä.

– Olemme iloisia, jos häpeäpilkusta entiseen loistoonsa palautettu rakennus voi tuoda nastolalaisille ja lahtelaisille paikallisylpeyttä.

Asuinpaikkana talo on hänestä vertaansa vailla.

– Joku sanoikin, että jos jollain rakennuksella voi olla sielu, niin Aurinkolinnalla se on.

Keskustelu