Joka vuosi suosiotaan kasvattava Vuoden Luontokuva -kilpailu järjestettiin tänä vuonna jo 40. kerran. Päijät-Hämeeseen menestystä on vuosien varrella tullut niukasti, mutta tällä kertaa Petri Koiviston omaleimainen luontokuvaustyyli ylsi voittoon asti Sommittelu ja muoto -sarjassa.
Kilpailuun osallistuneista 15 287:stä kuvasta tuomaristo valitsi ensimmäisellä kierroksella 1 235 semifinalistikuvaa 453 kuvaajalta. Niistä finalistikuvien joukkoon palkintosijoista kisaamaan selvisi 241 kuvaa 155 kuvaajalta. Kilpailussa on yhdeksän sarjaa.
Luontokuva nimeltään On kultaa siivet sen syntyi, kun Koivisto oli juhannuksen aikaan videokuvaamassa auringonlaskua ja hyönteisiä kotinsa lähijoella Orimattilan Pennalassa. Koiviston luontokuvia esimerkiksi Instagramissa seuraaville samaisella kuvauspaikalla napatut otokset hyönteisistä ja kukista ilta-auringossa ovat varsin tuttuja. Tällä kertaa kuvaajan viereen lennähti vaaksiainen, joka roikkui timotein varressa useita minuutteja.
– Kuvasin sitä aluksi videol- le kääntyvän näytön avulla. Kun malli edelleen pysyi paikallaan laskevan auringon viimeisissä säteissä, aloin ottaa myös valokuvia. Hain kohteen taustalle vastarannan varjoalueen, jolloin vaaksiainen erottui kultaisena tummaa taustaa vasten, Koivisto kertoo kuvan synnystä.
Jo kuvaa ottaessaan Koivisto tiesi sen olevan yksi hänen kaikkien aikojen parhaista luontokuvistaan. Kilpailumenestystä hän ei kuitenkaan uskaltanut toivoa, sillä muutamaa vuotta aiemmin saman tyylinen kuva oli kisannut ilman menestystä. Kuva ilmensi kuitenkin Koiviston omaa nykytyyliä niin täydellisesti, että hän päätti lähettää sen kisaan.
Petri Koivisto on 47-vuotias graafisen suunnittelun töitä, valokuvauksia ja videotuotantoja tekevä yrittäjä lahtelaisessa Dooroom-yhteisössä. Helsingissä kasvanut visualisti opiskeli Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa medianomiksi ja muutti sen jälkeen töiden perässä Lahteen.
Olen tyytyväinen, kun lopputulos on sekä kuvataidetta että luontokuvaa.
Valokuvaaja Petri Koivisto
Parinkymmenen Lahti-vuoden jälkeen Koivistosta tuli muutama vuosi sitten virallisesti orimattilalainen, kun perhe päätti rakentaa talon pari sataa metriä Lahden rajasta etelään. Pennalan maalaismaisemissa kohteet löytyvät usein kävelymatkan päästä. Tulviva joki kerää muuttolintuja ja keväällä ihmisiin tottuneet tundrahanhet kulkevat aivan kotipihan läheisyydessä. Kesällä tulvaniitty muuttuu kukkakedoksi ja tarjoaa hyviä kuvauskohteita.
– Olen tyytyväinen, kun lopputulos on sekä kuvataidetta että luontokuvaa. Toisinaan lähden pyöräretkelle ilman kameraa ja keskityn vain lintujen tarkkailuun. Tulevaisuuden suunnitelmissa on oman luontofilmin tekeminen, sillä luontokirjan olen jo julkaissut. Filmin kanssa en aio kuitenkaan kiirehtiä, sillä haluan nauttia matkasta.