Potrettikuva metallilevylle – pukkilalainen Marko Rantanen käyttää märkälevykuvauksessa 1800-luvun optiikkaa

Wet plate -selfie. Marko Rantanen ottaa aina ennen kuvauksia omakuvan, jotta näkee kaikkien kemioiden toimivan. Pimiössä pitää käyttää hengityssuojainta, siksi ajankohtainen maskikuva. Marko Rantanen

Soili Kaivosoja

Pukkilan Kantele on saanut asukkaakseen uudenlaisen osaajan. Potretti-, muoti- ja mainoskuvaaja Marko Rantanen päätti muuttaa maaseudulle koronakevään innoittamana.

– Korona oli lopullinen sysäys maallemuuttoon. Päädyimme Kanteleelle, sillä se oli paikkana niin kaunis, ettei sitä voinut vastustaa, Helsingistä muuttanut Rantanen kehuu uutta kotikyläänsä.

Rantasen mukana muutti erikoinen valokuvaustekniikka, jota on yleisemmin käytetty vuodesta 1851 aina 1900-luvun alkuun. Wet plate eli märkälevy-collodion-tekniikalla kuvat tehdään käsityönä joko metalli- tai lasilevyille.

Tekniikan harvinaisuutta kuvaa se, että Suomessa aktiivisia tekijöitä on kymmenkunta, eikä nukkuvia osaajia ole paljoa enempää.

Yli 20 vuotta valokuvaajana itsekseen toiminut yrittäjä halusi viitisen vuotta sitten kehittää ja sivistää itseään.

– Olen aloittanut kuvaamisen filmille ja polaroidille, joista etenkin isommat polaroidit ovat olleet suuri rakkauteni. Nykyisin niitä ei juurikaan enää valmisteta, joten halusin löytää analogisen tavan tehdä kuvia.

Ihmisiä kiinnostaa tämä tekniikka, sillä he ovat kyllästyneet digitaaliseen kuvaan.

Valokuvaaja Marko Rantanen

Rantanen on opiskellut vanhoja menetelmiä, esimerkiksi dry plate collodionia workshopissa Sisiliassa, jossa opettajana toimi newyorkilaisen Kodak Eastman -museon johtava historioitsija.

– Wet plate collodionia olen opiskellut kantapään kautta, Facebook- ja Youtube-videoilta sekä muilta kotimaisilta harrastajilta.

– Olen oppinut ymmärtämään, millaista on ollut aikanaan, kun on ensimmäisiä kertoja lähdetty esimerkiksi Afrikkaan tai Amerikkaan kuvaamaan intiaaneja. Se on ollut haastavaa, vaativaa, aikaa vievää, painavaa ja raskasta.

Wet plate -tekniikassa kamera määrää aina kuvan koon. Mitä isompi kuva halutaan, sen isompi kameran on oltava. Rantanen valmistaa pääasiassa postikorttikokoisia 4x5-tuumaisia sekä 8x10-tuumaisia kuvia.

– Suurin koko on 24x24 tuumaa, mutta silloin levy on jo niin iso, että tarvitsen sen käsittelyssä assistentin apua.

Rantasen käyttämät kamerat ovat 1990-luvulta tai sitä nuorempia. Optiikat tulee olla kuvan lopullisen jäljen vuoksi kuitenkin vanhoja.

– Vanhin optiikka on vuodelta 1891. Vanhat, puiset ateljeekamerat ovat puolestaan niin painavia, että niitä varten tulisi olla oma tila.

Mustalle alumiinille tai lasille kehitettävät kuvat onnistuvat Rantaselta vaikkapa kenttäolosuhteissa.

– Elokuussa olin Pukkila Cruising -tapahtumassa, jossa minulla oli tapahtuma-alueella oma teltta. Jokainen vaihe tehdään paikan päällä.

Kerran kuukaudessa Rantanen kuvaa Wet plate -kuvia myös studiollaan Helsingin Kaapelitehtaalla. Ajanvaraus löytyy nettisivuilta ja tilaisuudet ovat olleet suosittuja.

– Kerran keskityin pelkästään koirien kuvaamiseen. Siihenkin varattiin ajat heti loppuun. Ihmisiä kiinnostaa tämä tekniikka, sillä he ovat kyllästyneet digitaaliseen kuvaan, josta voi ottaa helposti useampia kopioita. Wet plate -kuvia tulee maailmaan aina vain se yksi kappale.

Vaikka kuvaukset onnistuvatkin lähes missä tahansa, tulee talvi tuomaan omat rajoitteensa.

– Kemikaalit eivät toimi kylmässä ilmassa niin hyvin. Olenkin etsimässä Pukkilasta tai lähistöltä tilaa, missä kuvauksia voisi suorittaa talviaikaan.

Vääksystä lähtöisin oleva Rantanen paljastaa, että hänellä on suunnitteilla Kanteleella toteutettava maisemakuvaprojekti.

– Olisi hienoa pitää vanhalla tekniikalla toteutettu näyttely. Täytyy katsoa, miten se tulisi muotoutumaan, Marko Rantanen miettii.

Keskustelu