Asikkalan Taidepalkinto Nanna Sudelle

Asikkalan Taide- ja kulttuuripalkinnolla palkittu Nanna Susi tuo teoksiaan ensi kesänä Danielson-Kalmarin huvilaan. Maarit Kytöharju

Tuomas Räihä

Vaikka Asikkalan kunnan itsenäisyyspäiväjuhla jäi tänä vuonna perinteiseen tapaan viettämättä, kunta kuitenkin jakoi sekä Taide- ja kulttuuripalkinnon että Vuoden kulttuuriteko -palkinnon. Viiden vuoden välein jaettavan Taide- ja kulttuuripalkinnon sai tällä kertaa kuvataiteilija Nanna Susi ja Vuoden kulttuuriteko -palkinnon Kalkkisten Pihamaan yrittäjä Janne Pihamaa.

Nyt kolmatta kertaa jaetun kulttuuripalkinnon aikaisemmat saajat ovat kirjailija Petri Tamminen ja tuohimestari Erkki Pekkarinen. Tunnustus voidaan myöntää henkilölle, joka on kotoisin Asikkalasta tai vaikuttaa muutoin merkittävästi Asikkala-kuvaan.

Palkittavan tulee olla myös henkilö, joka on kulttuurin alalla erityisesti ansioitunut, ja joka on merkittävällä tavalla vaikuttanut Asikkalan kulttuurielämään ja valtakunnallisella, tai jopa kansainvälisellä tasolla, edesauttanut Asikkala- ja Suomi-kuvaa.

Nanna Susi on luonnollisesti iloinen palkinnosta.

– Lämmittää sydäntä erityisen paljon, kun saa kiitosta niin kuin ”kotoa”. Kaikesta työstä on hyvä saada palautetta. Olen aika nöyrä sen edessä, että työtäni arvostetaan. 

Vuonna 1967 Asikkalassa syntynyt Susi on jo pitkään asunut muualla, mutta Asikkalalla on edelleen tärkeä paikka hänelle.

– Asikkala on ollut iso osa elämääni. Olen syntynyt Vääksyssä, käynyt siellä lukion loppuun. Elätin opiskeluvuosiani apulaisena äitini Lauran Kaupassa. Lapsuus on ihmisen ihmeellisintä aikaa. Vääksyssä lapsena ja nuorena haaveilin elämäni, jota nyt sitten todellisuudessa elän.

– Vääksy on kietoutunut muistoihini, jossa elämä ei aina kuitenkaan ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta enimmäkseen hurmaavaa ja aurinkoista. Vääksyyn liittyy vahvasti edesmenneet vanhempani. Sieltä mistä olet kotoisin – olet paljaimmillasi. Näin se menee.

Kulunut vuosi on ollut kaikille erikoinen, niin myös Nanna Sudelle. Hän on kuitenkin saanut pidettyä neljä näyttelyä, kun rajoituksista ja määräyksistä on pidetty huolta.

– Olen ihan perhanan sinnikäs. Päätin, että koronavuonna paiskotaan töitä enemmän kuin koskaan ja ollaan esillä ihmisiä varten – toinen toisillemme. Se on taiteilijan tehtävä yhteiskunnassa, Susi sanoo.

Koronavuosi on myös opettanut Sudelle, että maailma muuttaa meitä, tahdoimmepa tai emme. Se on näkynyt myös uusissa maalauksissa.

– Korona on muuttanut meidän kaikkien ihmisten kohtaloita. Elämä ei ole niin ennakoitavissa, kuin kenties aiemmin uskoimme. Maalauksissani se näkyy tietynlaisena etsimisenä. On terveellistä olla joskus myös hieman epävarma.

Tulevaisuuden suunnitelmista Sudella on selvillä ainakin sen verran, että ensi kesänä hän tekee Asikkalan kunnan pyynnöstä ison näyttelyn Danielson-Kalmarin huvilalle.

– Tämä on aivan mahtavaa! Huvila täyttyy maalauksista ja varmaan tuoksuukin kesällä öljyväreille. Näyttelyn oheen avataan huikea kahvila ja puutarha otetaan käyttöön. En ajatellut pitää näyttelyä Vääksyssä, mutta vastasin iloisesti kyllä.

– Olen nyt 53-vuotias. Uskon, että tämä on hyvä aika palata näyttelyn kera lapsuuden maisemiini. Ja arvaa mitä? Pidin vuonna 1983 Danielson-Kalmarin huvilassa elämäni ensimmäisen näyttelyni. Minusta tämä on vähän liikuttavaa.

Vuoden kulttuuriteko -palkinto myönnettiin Janne Pihamaalle lähiruokatoiminnan kehittämisestä ja maaseudun elävöittämisestä.

Perusteluissa kerrotaan, että Pihamaan Viini- ja panimotila on pitkäjänteisesti kehittänyt lähiruokatoimintaa ja palkittuja viini- ja panimotuotteita. Pihamaa on myös parantanut maaseudun elinvoimaa ja lisännyt Kalkkisten kylän suosiota matkailukohteena.

Kommentoi