Vääksyn kanavan laidalta kunnallisneuvokseksi

Olli Haapanen vieraili lapsuutensa maisemissa Vääksyssä viime viikolla ja esitteli Päijät-Häme-lehdelle uutta kirjaansa. Tuomas Räihä

Tuomas Räihä

Keuruulainen kunnallisneuvos Olli Haapanen on julkaissut aikaisemmin kymmenen kirjaa, joista monet ovat käsitelleet Keuruun paikallishistoriaa. Myös aikaisemmissa kirjoissa on ollut viittauksia Asikkalaan, josta Haapanen on lähtöisin, mutta nyt syksyllä ilmestynyt uusin kirja Omppu-Ollista kunnallisneuvokseksi – Vääksyn kanavalta elämisen eväitä käsittelee Asikkalaa enemmänkin.

Uusi omaelämäkerrallinen kirja sai alkunsa, kun Haapasen työ toisen, Keski-Suomen paikallishistoriallisen ja myös Haapasen omaa sukua liippaavan, teoksen parissa keskeytyi koronaviruksen takia, kun arkistoissa ei päässyt enää vierailemaan.

– Kaikella on tarkoituksensa; oli pakottava sisäinen tarve jatkaa sukutarinaa. Lähinnä oman henkilö­tarinan vuoro astui tilalle, Haapanen kirjoittaa kirjan esipuheessaan.

Uusi kirja sisältääkin muun muassa muistoja lapsuuden Vääksystä, tarinoita Haapasen monista ulkomaanmatkoista, muistoja työelämästä ja harrastuksistakin. Kuviakin kirjassa on runsaasti.

Yksi lapsuutta koskeva tarina paljastaa kirjan otsikkoonkin nousseen Omppu-Olli-nimen taustan.

– Vääksyn kanavan lähellä oli linja-autopysäkki. Kotoani ei ollut sinne matkaa kuin kolmisensataa metriä. Omenoita myymällä tuli saaneeksi taskurahoja ja varoja omille pienimuotoisille hankinnoille. Täten oli kaksi koulupojan kohdetta, joissa omenakauppaa pystyin tekemään – suluissa olevat matkustajalaivojen ja linja-autopysäkin matkustajat, Haapanen kirjoittaa.

Myös kunnallisiin töihin Haapanen otti ensiaskeleensa Asikkalassa. Kunnan­virastolla tutuksi tulivat muun muassa kunnanhallituksen kokoukset ja niihin liittyen tuli jo nuorena esiin yksi Haapasen määräävistä luonteenpiirteistä, rehellisyys.

– Joskus Asikkalassa oli kunnanhallituksessa hyvin kiinnostavia asioista. Tätini tuli meille utelemaan, että mitäs mieltä ne olivat siitä asiasta. Minä täräytin siihen että ’ei näistä kokouksen osanottajien mielipiteitä kerrota ulkopuolisille, ei niitä kerrota edes äidille’. Muistan kun äitini siinä vaiheessa sanoi, että minulle tulee vaikeuksia rehellisyydestäni. Muistan tasan tarkkaan, mitä siihen vastasin: ’Rehellisyydestäni en tule koskaan luopumaan’, Haapanen kertoo.

Haapaselta on ilmestynyt kirjoja tasaiseen tahtiin sen jälkeen, kun hän jäi eläkkeelle vuonna 2002. Seuraava projektikin on jo selvillä, se on kesken jääneen kirjan loppuun saattaminen. Teoksen valmistumista Haapanen lupailee vuodelle 2022.

– Se kertoo pienkunnista, olisiko nimi Kuntakokouksista kuntaliitoksiin.

Haapanen sanoo, että jokaiseen kirjaan tarvitaan runsaasti työtä ja paperien pläräämistä riittää. Kymmenistä sivuista arkistopapereita saattaa löytyä vain yksi käyttökelpoinen lause. Toisaalta, kun papereista löytyy jotakin kiinnostavaa ja ratkaisevaa, se myös palkitsee.

– Arkistotyö vie kuitenkin aikaa ja sellainen inhimillinen piirre on tullut, että minä väsyn. Väsyn hirvittävästi arkistopapereiden selaamiseen. Ennen jaksoin tehdä aamukahdeksasta iltakymmeneen saakka.

Kommentoi