Vastine: Tarkennuksia Hollolan kirkon Neitsyt Maria ja lapsi -veistoksen vaiheisiin

Pietisen kokoelman kuva Hollolan kirkon interiööristä vuodelta 1931. Kuvassa näkyy osittain pyhimyskaappiin asetettu Neitsyt Maria ja lapsi -veistos. Pietisen kokoelma / Museovirasto

Katri Vuola

Seutu4 uutisoi 21.12.2020 näyttävästi Hollolan kirkon keskiaikaisen Neitsyt Maria ja lapsi -veistoksen löytymisestä. Toimittaja Jarkko Juseliuksen laatimassa artikkelissa esitettiin kuitenkin epätarkkaa, harhaanjohtavaa ja osin virheellistäkin tietoa tästä 1300-luvun puoliväliin ajoitetusta puuveistoksesta sekä sen löytymisen prosessista.

Keskiajan kuvanveistoon erikoistuneena taidehistorioitsijana ja Hollolan kirkon veistosten vaiheisiin perehtyneenä tutkijana katson tarpeelliseksi korjata tätä tietoa.

Artikkelissa annetaan ymmärtää, että kahden tutkijan käynti Hollolan kirkossa liittyisi Juha Mattilan ilmeisesti Finna-hakupalvelun avulla löytämään valokuvaan, ja siihen kohdistuneeseen, Museovirastolle osoitettuun kyselyyn.

Kuva lienee sama Pietisen kokoelmaan kuuluva kuva vuodelta 1931, jonka esittelin kolme vuotta sitten Suomen kansallismuseossa pitämässäni esitelmässä ( 500 Years of Protestant Church Architecture). Kuvassa näkyy osittain muun muassa pyhimyskaappiin asetettu, kahteen puoliskoon haljennut Neitsyt Maria ja lapsi -veistos.

Tiedossani ei ole, kenelle Museoviraston organisaatiossa Mattilan kysely on kohdistunut. Varmaa kuitenkin on, että Museoviraston tutkijoiden sijaan olen itse käynyt kirkossa 25.9.2020 yhdessä dosentti Elina Räsäsen kanssa.

Tavoitteenamme oli Koneen Säätiön rahoittaman tutkimushankkeen puitteissa tutkia seurakunnalle kuuluvia veistoksia ja niiden fragmentteja. Tässä yhteydessä myös havaitsimme, että Pietisen kuvassa esiintyvä pyhimyskaappi on edelleen kellotapulissa.

Vaurioituneet ja fragmentoituneet keskiaikaiset veistokset ovat edelleen vaarassa hävitä tai tuhoutua.

Käynnin yhteydessä kerroin Neitsyt Maria ja lapsi -veistoksen (H2004114:1) tulleen Kansallismuseolle 2004 arkkitehti Carolus Lindbergin perikunnan lahjoituksena. Tämän olen tuonut julki keskiaikaisten veistosten puulajeja käsittelevässä artikkelissani (Baltic Journal of Art History 2019) sekä jo aiemmin artikkelissani Lundomästaren - Från anonymitet till konstruerad identitet (Finskt Museum 2015-2016), jossa esitän, että lehtiartikkelissa veistoksen tekijänä mainittua Liedon mestaria ei historiallisena henkilönä ollut olemassa.

Lindbergin lahjoituserään kuului lisäksi pieni, Marian kruunaus -kuva-aiheeseen liittynyt enkeliveistos sekä viisi muuta, muun muassa Janakkalan ja Vanajan kirkoista peräisin olevaa, veistosta.

Tutkimusteni mukaan Neitsyt Maria -veistos katosi näköpiiristä Hollolan kirkon 1934–1935 toteutetun restauroinnin jälkeen. Tarjouduin luennoimaan tutkimustuloksistani seurakunnan järjestämässä yleisötilaisuudessa.

Neitsyt Maria -veistoksen “löytyminen” ei siis ole Mattilan saatika lehtiartikkelissa mainitun Kyösti Toivosen salapoliisityön tulosta.

Kirkoissa niiden yhteydessä säilytetyt vaurioituneet ja fragmentoituneet keskiaikaiset veistokset ovat edelleen vaarassa hävitä tai tuhoutua. Käynnissä olevan tutkimuksen tavoitteena on tuoda esiin ja ymmärtää niitä tekijöitä ja olosuhteita, joiden vaikutuksesta veistokset ovat liikkuneet ja muuntuneet, hävinneet ja taas löytyneet, sekä sitä, miten veistoksia on muokattu kulloisiinkin paikallisiin, esteettisiin ja uskonnollisiin käyttötarpeisiin sopiviksi.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkija.

Kommentoi