Jokamiehenluokka vaatii ajotaitoa ja pelisilmää, mutta on ennen kaikkea myös sosiaalista kanssakäymistä.
– Ehkä parasta koko harrastuksessa on, että kaveri on kaveri radan ulkopuolella, mutta radalla ajamme toisiamme vastaan. Jos kisan aikana joku tarvitsee varaosan, joku kanssakilpailija sen hyvin suurella todennäköisyydellä joko myy tai antaa, sanovat kärköläläiset Joona ja Joni Ikävalko.
Joni aloitti 15-vuotiaana viime vuonna nuorten luokassa ensimmäisen kautensa. Joona puolestaan siirtyi yleiseen luokkaan jo heinäkuussa.
– Olisin luullut, että hyppäys nuorten luokasta aikuisten joukkoon olisi ollut korkeampikin, mutta loppujen lopuksi tasoero ei kovin suuri mielestäni ollut. Nuorten luokassakin on todella kovia kuljettajia. Ajoin viime vuonna 10 kisaa Joona kertoo.
– Itse ajoin 13 kisaa ja sijoituin aika usein kärkiviisikkoon. Nuorissa ajamme vain kisa kerrallaan, mitään aluemestaruussarjaa ei nuorilla ole. Joskus kaverit sanovat, että ajan romurallia. Tämä on ihan toinen laji. Ajan aina etuveto Opelilla, Joni toteaa.
Veljesten harrastuksen taustalla on oma isä, joka on aloittanut oman kilpauransa 2000-luvun alussa.
– Nykyään hän toimii pääasiassa meidän rahoittajana, mutta ajaa muutamia kisoja vuodessa. Ensimmäisissä kisoissa taisin olla hänen mukanaan vuoden ikäisenä. Ajoin itse viime vuonna kärrykortin heti kun se oli mahdollista, joten olemme voineet käydä kaksistaan kisoissa ja harjoituksissa, Joona sanoo.
Harrastukseen kuuluu autojen rakentelu. Veljeksillä on toistakymmentä ajovalmista tai lähes ajovalmista autoa ja saman verran lähinnä varaosiksi ostettuja ”raatoja”.
– Kaikki vapaa-aika kuluu autoja rakennellessa. Niitä pitää olla, koska jokaisen kisan jälkeen auto on aina myynnissä 1 500 eurolla. Sääntöjen mukaan kaupasta ei voi kieltäytyä. Kisan jälkeen tietenkin toivoo, ettei kukaan ostaisi omaa autoa, mutta samalla tavalla mekin ostamme niitä muilta. Kirjoittamaton seurojen välinen ”sääntö” on, ettei oman seuran kavereilta autoja osteta, veljekset paljastavat.
Tuo 1 500 euron hinta ei läheskään aina ole auton todellinen arvo, mutta määräämällä kiinteä hinta autoihin ei välttämättä laiteta niin paljon rahaa kuin haluaisi.
– Lajin parissa on henkilöitä, jotka eivät koskaan aja yhtään kisaa, mutta heillä on kuljettajan lisenssi. He ostavat auton ja pian se saattaa ilmestyä nettiin myyntiin monta kertaa kalliimmalla hinnalla. Näitä harrastajia ei kovin hyvällä silmällä katsota.
Etuvetoisen auton pystyy tekemään vielä 1 500 euron haarukkaan
– Takavetoisessa jo pelkkä moottori voi maksaa sen verran. Usein ostamme moottorin ja rakennamme auton sen ympärille tai ostamme korin ja etsimme siihen moottorin muualta.
Harjoittelu ja auton testaaminen on vaikeutunut, kun Kukonkoivun rata-alue suljetaan autourheilijoilta. Rata on pohjavesialueella, ja tänä vuonna siellä ajetaan viimeiset kisat. Seuraava lähin testipaikka on Heinolassa tai Vääksyssä sanoo Joona.
– Kukonkoivuun oli 20 minuutin matka ja sinne ehti ajaa vaikka parikin kertaa illassa. Heinola on käytännössä aina koko illan reissu, Joona harmittelee.
– Joskus olemme saaneet autolla ajetuksi ensimmäisen harjoituskierroksen ja sen jälkeen tekniikka pettää. Siinä ei auta muu lähteä kotiin, vaikka tilanne harmittaakin, lisää Joni.
Veljeksillä on myös mahdollisuus harjoitella jääradalla.
– Pidämme rataa talkoilla kunnossa, mutta tänä talvena emme ole vielä jäälle päässeet ajamaan. Oma jäärata on kuitenkin iso etu, siitä haluammekin kiittää Päijät-Hämeen Urheiluautoilijoita. Tänä vuonna minut valittiin myös Päijät-Hämeen UA:n hallitukseen, tykkään päästä vaikuttamaan asioihin, Joona kertoo.
Pitkät matkat eivät veljeksiä haittaa.
Kisoja on ollut muun muassa Pellossa ja muuallakin pohjoisessa ja itäisessä suomessa.
– Kärryn kanssa ihan pohjoiseen ei pariksi päiväksi viitsi lähteä. Olemme sitten yleensä viikon reissussa vaikka kalastelemassa, Joni toteaa.
Jokamiehenluokassa ajetaan tänä vuonna kolme talvikisaa, ensimmäiset muutamaan viikon päästä Saarijärvellä. Kesäkisat alkavat huhtikuussa.
3
