Järvelän Jäppärässä on viime vuosina kiinnitetty huomiota junioritoimintaan. Uusi liikuntahalli antaa seuralle aivan uudet mahdollisuudet harrastaa jalkapalloa ja salibandya.
Seuralla on tarkoitus järjestää tulevalla kaudella uudessa hallissa 5–6 kotiturnausta, jolloin jokainen salibandyjunioreiden ikäluokka saisi oman kotiturnauksen ja miesten salibandyjoukkue vähintään yhden kotiturnauksen.
– Uuden liikuntahallin suuri etu on, että saamme esimerkiksi salibandylle virallisen ja täysikokoisen kentän, mikä parantaa harjoitusolosuhteita merkittävästi. Voimme lisäksi järjestää Kärkölässä kotiturnauksia. Tähän asti emme ole pystyneet harjoittelemaan oikeastaan ollenkaan viisi vastaan viisi pelejä. Kun turnauksissa pelataan viidellä viittä vastaan ja isommalla kentällä, olemme aina olleet hieman takamatkalla sanoo seuran puheenjohtaja Jani Kuronen.
Jäppärän miesten joukkue pelaa salibandyn nelosdivisioonassa, mutta mahdollisuudet nousta kolmosdivisioonaan olivat varsin hyvät.
– Meillä oli realistiset mahdollisuudet sarjanousuun jo tällä kaudella, mutta sarja keskeytettiin koronan takia. Yritämme ensi kaudella uudestaan, nyt se ei ainakaan jää olosuhteista kiinni, Kuronen lupaa.
Jalkapalloa Jäppärässä pelataan turnausmuotoisesti, vanhimmat juniorit pelaavat Eteläisen alueen piirisarjaa. Jalkapallossa Jäppärällä on miesten edustusjoukkueen lisäksi neljä juniorijoukkuetta, ja futsalissa seuralla on aikuisten joukkue Uudenmaan piirisarjassa.
2009–2010-syntyneiden jalkapallojoukkuetta valmentava Marko Tourunen uumoilee, että uusi halli pitää niin jalkapallon kuin salibandynkin harrastajat entistä paremmin lajien parissa.
– Osa on vuosien varrella lopettanut huonojen olosuhteiden takia, Tourunen sanoo.
– Jalkapalloa voi treenata sisälläkin. Kun jaettavaa tilaa on riittävästi, harjoituksia voidaan vetää rastityyppisesti. Nykyinen sali on tiloiltaan sellainen, että siihen mahtuu vain yksi rasti, hän jatkaa.
Jalkapallon kesäharjoittelun olosuhteet ovat Kärkölässä kunnossa.
– Meillä on Etelä-Suomen parhaimmistoon kuuluva aito nurmikenttä. Kunta on hoitanut sitä hienosti. Ainoa heikkous on, että nurmea pääsee käyttämää vasta toukokuun puolella, kun se kestää pelaamisen. Jalkapalloa voi kuitenkin harjoitella muillakin kentillä, Tourunen sanoo.
Jäppärän junioritoiminta on viime vuosina kasvanut. Vielä muutama vuosi sitten toiminnassa oli kaksi salibandyn juniorijoukkuetta, kun niitä on tulevalla kaudella seitsemän.
Seuran jäsenmäärä on kasvanut myös, ja nyt aktiivisia jäseniä on jo lähes 200. Tulevalle kaudelle seuraan perustetaan muun muassa kaksi uutta tyttöjoukkuetta salibandyyn: 2013–2014-syntyneet ja 2010–2011-syntyneet.
– Sekajoukkueiden toiminnassa on aina omat haasteensa, toivottavasti uudet tyttöjoukkueet innostavat tyttöjä entistä enemmän toimintaan mukaan, sanoo 2013–2014-syntyneitä tyttöjä tulevalla kaudella valmentava Antti Hänninen.
Jäppärässä harrastajamäärät ovat melko tasan jalkapallon ja salibandyn kesken. Kummassakin lajissa on 60–70 junioria, osa harrastaa kumpaakin lajia.
– Olemme pyrkineet siihen, että saisimme luotua pelaajapolun nuoremmista junioreista aikuisiin, jotta harrastaminen Jäppärässä olisi mahdollista koko juniori-iän. Joukkuevalinta ei ole missään nimessä sidottu pelkästään syntymävuoteen. Polku alkaa jo perhesählystä, jossa lapset pelaavat yhdessä huoltajan kanssa. Idea on tutustuttaa lapset liikuntaan ja lajeihin mahdollisimman nuorina, Jani Kuronen kertoo.
Yksi Jäppärän etu moniin muihin lähialueen seuroihin verrattuna on, että kausimaksut ovat todella pienet.
– Kiitos lankeaa vapaaehtoistyötä tekevien lisäksi myös yhteistyökumppaneille, Kuronen toteaa.
Jäppärässä joukkueen perustamiseen ja pyörittämiseen riittää kolme sitoutunutta vanhempaa.
– Nuoren kanssa pärjää, kun on reilu mutta jämpti. Olemme rohkaisseet vanhempia perustamaan joukkueita. Perustaminen ja joukkueen vetäminen eivät rasita liikaa, mutta on hyvä jakaa joukkueen sisällä vastuuta, ettei jää yksin vetovastuun kanssa, Antti Hänninen sanoo.
– Meillä ei harrastus jää kiinni valmentajien tai toimihenkilöiden osaamisen puutteesta. Olemme tarjonneet valmentajille myös lajiliittojen koulutuksia. Valmennukseen saa maksullisten koulutusten lisäksi apuja nykyisiltä valmentajilta ja netistä löytyvästä ilmaisesta materiaalista, Kuronen lisää.