Sukellus murhamysteereihin dekkari-illassa

Nastolalainen rovasti Pekka Harne (keskellä) haastatteli Eija Piekkaria ja Timo Sandbergia dekkari-illassa. Antti Hartikainen

Antti Hartikainen

Nastolan kirjastossa järjestettiin viime keskiviikkona dekkari-ilta. Kirjailijavieraina olivat kokeneet dekkaristit Timo Sandberg ja Eija Piekkari.

Nastolalainen Sandberg tunnetaan parhaiten Lahteen sijoittuvista Heittola- ja Otso Kekki -dekkareistaan. Hollolalainen Piekkari puolestaan on julkaissut 13 Lahteen sijoittuvaa rikosylikonstaapeli Kristiina Elosta kertovaa dekkaria.

Murhat ovat dekkarien ytimessä. Mikä saa ihmisen murhaamaan? Dekkaristeilla ei ole kysymykseen lopullista vastausta, mutta joitakin näkökulmia löytyy.

– Eijan kanssa tiedämme nämä perinteiset, kuten viha, rakkaus ja kostonhimo, jotka joillakin keittävät yli. Suomalaisille tyypillistä on raivostuminen, yleensä juovuspäiten. Sitten ei mietitä mitään. Olen monta kertaa ajatellut, jos ne [murhaajat] vähänkin harkitsisivat, ne tajuaisivat jäävänsä kiinni. Joka paikkaan jätetään DNA:ta, Sandberg tuumaa.

– Tuntuu olevan sellaisia ihmisiä, jotka ovat syntymästään pahoja, mutta niiden kuvaaminen ei minua kiinnosta. Se ei ole kiinnostavaa, jos on ihminen, joka ei kadu tekemisiään.

Piekkari on samoilla linjoilla.

– Nämä, joita Timo luetteli. Seitsemän kuolemansyntiä. Se, että ihminen antaa pahalle vallan missä kohtaa tahansa elämäänsä. Esimerkiksi antaa kateuden, mustasukkaisuuden tai vihan kasvaa hillittömän pahaksi. Jos ihminen antaa niille vallan, ne voivat viedä niin pitkälle, että surmaa toisen ihmisen. Normaali ihminen hillitsee vihan todella pitkälle, mutta joillakin hillintää ei ole.

Dekkarien tapahtumapaikat voivat pohjautua kirjailijoille tuttuihin alueisiin, mutta he välttävät selkeitä yhtymäkohtia todellisten paikkojen kanssa. Järvelässä asuessaan Sandberg käytti omaa taloaan kirjan päähenkilön kotina.

– Kun Heittola-kirjat tulivat myönteisessä valossa esiin paikallislehdessä, niin ihmisiä alkoi tulla nurkan taakse katsomaan, missä se Heittola täällä asuu. Se tuntui kiusalliselta.

Nastolaan muuttaessaan Sandberg toimi toisin.

– Ensimmäinen kirja ilmestyi täällä 2009. Olin päättänyt, että en pistäkään murhajuttuja ihan omille nurkille. Sijoitin Eijan kiusaksi Heittolan asumaan Hollolan puolelle. Viimeksi ilmestynyt Heittola-kirja, Kullanhuuhtoja, päättyy, kun Lapakiston ulkoilualueelta löytyy ruumis. Eli pikkuhiljaa olen tulossa tännepäin.

Myös Piekkari välttelee oikeiden asumusten käyttämistä.

– Paikat ovat aika hyvin johdettavissa, ja siksi joudun vähän muokkaamaan taloja. En halua, että kukaan tulee syyttämään siitä, että olen laittanut ruumiin lähellä jotakin taloa. Etäisyydet pitävät kuitenkin paikkaansa.

Poliisin tietotaito on dekkaristien tukijalka.

– Tänne muuttaessani soitin Lahden apulaispoliisipäällikölle ja sanoin, että haluaisin tutustua poliisilaitokseen. Se nimesi minulle nimikkopoliisin, joka on nyt eläkkeellä. Tällä hetkellä olen tutustunut rikostutkinnasta vastaavaan rikosylikomisarioon. Ammattiapua saa, jos rohkeasti pyytää, Timo Sandberg paljastaa.

– Poliisityön osalta tulee aina ongelmia, mutta onneksi minulla on nykyään sukulais­tyttö, joka on komisario. Se helpotti huomattavasti, Eija Piekkari kertoo.

Sandbergin seuraava kirja julkaistaan keväällä 2022. Piekkarin dekkari Pimeän avain ilmestyy tämän kuun lopussa.

Kommentoi