Vankkuri vie, minne nenä näyttää

Matkailu on kärköläläisille Jaana ja Vesa Kaartille elämäntapa. Kun edellinen reissu on heitetty, alkaa seuraavasta haaveilu. Nojatuolimatkailu auttaa selviämään yli talven, kunnes on taas aika pakata kimpsut ja kissat autoon ja suunnata nokka kohti etelää.

Heille reissaamisessa tärkeintä on seikkailu ja vapaus.

– Emme ikinä osta kuin menolipun Tallinnaan! Jaana Kaartti nauraa. Kohdemaat on etukäteen suurin piirtein haarukoitu, mutta matkaa taitetaan fiilispohjalta. 20 vuodessa he ovat kiertäneet lähes koko Euroopan, käymättä ovat vain Kreikka, Andorra ja Portugali, jonne suunnataan ehkä ensi vuonna.

Heille tärkeintä ei ole päämäärä vaan matkanteko, kaikki mitä matkan varrella nähdään ja koetaan.

Matkailuautoilun he aloittivat viime vuonna, kiitos koronan, ja ihastuivat heti. Vuokrapeli vaihtui nopeasti omaan.

– Vankkuri sopii meille, elukoidenkin takia, he kertovat. Kissat Söpö ja Sulo kulkevat autossa mukana.

Simppeliä elämää se ei ole, mutta meitä kiinnostaakin seikkailu.

Matkailuauto on myös pandemiassa turvallinen, kun on majoitus ja kylppäri omasta takaa. Kotimaanmatkailu ei kiehdo, koska se on kallista: Vesa Kaartti muistelee, miten taannoin suunniteltu kahden yön hotelliviikonloppu Turussa vaihtui kahden viikon Puolan-matkaan, samalla noin tonnin hinnalla.

– Eikä ravintolassa tarvinnut kitsastella, kuten Suomessa!

Hiljan päättynyt yli neljän viikon reissu Etelä-Eurooppaan maksoi 2 000 euroa, summaan sisältyvät myös laivaliput ja dieselit.

Kaartit reissaavat mieluiten syys-lokakuussa, jolloin Etelä-Euroopassa on vielä täysi kesä, mutta pahin lomalaisten ryysis ohi. Tänä vuonna matka ulottui Sisiliaan, kotiin palattiin lokakuun alussa.

Reissu oli onnistunut, kohokohtia olivat esimerkiksi keskiaikainen San Marino ja Hitlerin Sudenpesä Puolassa.

– Tykkäämme käydä synkissä paikoissa, he paljastavat.

Koronasta johtuvat maahantuloilmoitukset aiheuttivat päänvaivaa, ja rokotustodistusta tivattiin kaikkialla, jopa leirintäalueilla.

– Suomalainen Omakannasta tulostettava on tosi kova paperi, se kelpaa kaikkialla, Vesa Kaartti kehuu.

Etelä-Italiassa tiet olivat huonoja ja liikenne vaarallista. Luontoihmisinä heitä pöyristytti myös nähdä, että jätteet, jopa akut, paiskataan siellä surutta tien sivuun ja poltetaan. Myös sähkönsaanti auton ilmastointiin takkuili leiriytyessä, mikä rassasi 40 asteen helteessä.

Varkauksilta he ovat välttyneet, molemmat ovat poliiseja ja osaavat olla tarkkana. Puskaparkissa ei yövytä, ja toinen jää aina autoon asiointien ajaksi. Virkamerkit on kerran pitänyt kaivaa esiin, kun paikallinen poliisi luuli motoristipariskuntaa kriminaaleiksi.

Kielitaito on reissussa iso apu, parilta löytyy englannin, saksan, ruotsin, espanjan ja venäjän taitoa.

– Kielten sekasotkulla pärjää, kun piirtää ja huitoo käsillä, Vesa Kaartti virnistää.

Reissujen parasta antia ovatkin olleet kohtaamiset erimaalaisten, sydämellisten ihmisten kanssa.

Matkailuauto on hyvin varustettu, sieltä löytyy muun muassa vessa, suihku, jääkaappi, pakastin, ilmastointi ja säädettävä parisänky. Pyykit pestään leirintäalueilla. Kissoja on pidettävä silmällä ja ulkoilutettava, ne ovat onneksi tottuneita reissaajia. Tilat ovat ahtaat, ja tekemiset siksi mietittävä tarkkaan.

– Jos toinen touhuaa jotain, toisen on parasta olla pois jaloista. Mutta siihen tulee rutiini, he kertovat. Parisuhde on kestänyt, sillä he ovat oppineet luovimaan ja keskittymään reissuarjen pyörittämiseen.

– Simppeliä elämää se ei ole, mutta meitä kiinnostaakin seikkailu, he summaavat.

Kuskina on yleensä Vesa Kaartti, mutta tarvittaessa puolisokin tarttuu rattiin.

Kun ihmisiä tuntui kiinnostavan, Kaartit alkoivat jakaa reissukokemuksiaan ja vinkkejään sosiaalisessa mediassa. Heidän videoillaan Youtubessa on ollut 350 000 katsojaa, ja heitä voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa.

– Kerromme raadollisesti eli yritämme olla informatiivisia, Vesa Kaartti sanoo.