Kahvila Marengin tutussa miespöydässä istutaan perjantaina kahvikuppien ääressä, kuten jokaisena arkiaamuna aiemminkin. Kakkua ei pöydässä näy, vaikka syytä juhlaan olisi.
Taksinkuljettajana 52 vuotta Orimattilassa toiminut Pekka Saarinen on aloittanut näet viimeisen työpäivänsä.
Saarinen on ehdottomasti sitä mieltä, että lehtijuttuja on turha tehdä. Yksi muisto matkan varrelta kuitenkin irtoaa ja perään toinen ja kolmas, ja kun mies pääsee vauhtiin, on pian käyty koko pitkä ura pikakelauksella läpi.
Saarinen on työssään oppinut pitämään puhetta yllä. Monet Tampereelle ja muualle ajetut pitkät sairaalakeikat ovat muun muassa opettaneet, mistä on soveliasta puhua ja mistä ei.
– Asiakasta on osattava kuunnella. Noilla rankoilla sairaalakeikoilla ei sairauksista puhuta, asiakkaan ajatukset kannattaa kääntää iloisempiin asioihin, Saarinen tietää.
Rivien välistä saattaa saada sen käsityksen, että Saarinen olisi ajellut jo ennen varsinaista ajokortti-ikää. Se saattaa tosin olla vain kylillä kiertävää jonninjoutavaa puhetta.
Alussa meillä oli kaksi kuorma-autoa, kolme taksia sekä sairaankuljetusauto.
Eläköitynyt ammattiautoilija Pekka Saarinen
Niin tai näin, Saarinen aloitti veljiensä Esan ja Veijon kanssa ammattiautoilijan uran heti 18-vuotiaana.
– Isä, Esko Saarinen, oli myös taksikuski. Hän menehtyi vuonna 1965 Keravalla liikenneonnettomuudessa, jossa menehtyi kaikkiaan kolme ihmistä. Me veljien kanssa jatkoimme isän jalanjäljissä. Alussa meillä oli kaksi kuorma-autoa, kolme taksia sekä sairaankuljetusauto.
Ajettuja kilometrejä Saarinen ei ole laskenut, mutta arvella vain voi, että niitä on vuosien mittaan kertynyt paljon.
Ensimmäiset omat taksiluvat Saarinen sai vuonna 1990. Lokakuussa 70 vuotta täyttänyt Saarinen olisi voinut jatkaa työtään vielä edelleenkin kahdeksi vuodeksi kerrallaan myönnettävien taksilupien turvin.
– Virallisesti jäin eläkkeelle jo viisi vuotta sitten ja silloin päätin, että ajot loppuvat vuoden 2021 viimeiseen päivään. Nämä viimeiset vuodet olen ajanut omia asiakkaitani, vanhin poikani Juha-Matti jatkaa työtäni tolpalla, Saarinen kertoo.
Muutama vuosi sitten voimaantulleeseen taksiuudistukseen Saarisen ei juurikaan enää tarvitse ottaa kantaa. Sen hän kuitenkin toteaa, että pieleen mennyt uudistus ei ollut ainoastaan Anne Bernerin syytä.
– Kyllä siihen oli syypäänä ihan koko hallitus sekä meillekin tutut kansanedustajat.
Kelan korvaamien taksimatkojen ohjeistukseen Saarinen kuitenkin puuttui.
– Meidät ohjeistettiin kuljettamaan asiakas ovelta ovelle. Minä totesin siihen, että sillä keinoin asiakkaat loppuvat. Minä huolehdin asiakkaani aina maalista maaliin. Muutenhan vanhemmat ihmiset eksyisivät matkalla.
Vaikka Saarisen uran tapahtumista – ja etenkin takapenkiltä kuulluista elämänkertomuksista – voisi helposti kirjoittaa kirjan, Saarinen on päättänyt, että niistä asioista ei tulla kuulemaan. Ainakaan Marengin miesporukkaa suurempi yleisö.
Entä, miten aina liikkeellä ollut mies on ajatellut saavansa päivät sujumaan eläkkeellä.
– Jos vaikka jotain moottoripyöräreissuja suunnittelisi. Ja on minulla tallessa vuoden 1982 Mercedes-Benz, joka kaipaa kaikenlaista laittoa, Pekka Saarinen kertoo.
Oman osansa eläkeläisen arjesta saavat varmasti myös pian liki 50 vuotta rinnalla kulkenut Sirpa-vaimo, kolme lasta sekä viisi lastenlasta.