Artjärven Ahjon perustamisesta tuli viime vuonna kuluneeksi 90 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi ilmestyi historiikki Urheillen läpi vuosien, joka jäi kotiseutuneuvos Antero Antinin viimeiseksi teokseksi.
Seuran toiminta on vuosien varrella muuttunut muutamaankin kertaan. Nykyinen puheenjohtaja Juha Aalto kiteyttää Artjärven Ahjon kaaren lyhyesti kolmeen kauteen.
– Nuoren valtion ensiaskelien myötä tapahtuneesta kansan liikkumiseen heräämisestä kilpaurheilun kautta kaikkien liikuttamiseen.
Ennen sotia alkanut kausi sai voimansa paikallisten opettajien aktiivisuudesta sekä kylätoiminnasta. Sotien jälkeen vakiintui vaihe, jolle piristysruiskeensa antoi karjalaisten evakoiden muuttaminen paikkakunnalle.
Karjalaiset olivat kilpailleet muun muassa Vahvialan Kiistassa, joka liittyi Ahjoon vuonna 1953. Kiistalaisista menestynein oli Jaakko Junnola, joka edusti Suomea Holmenkollenilla vuonna 1951.
– Ahjon kilpailutoiminta oli hyvin vahvaa 1960- ja 1970-luvuille, jolloin Suomen yleisurheilu oli huipussaan.
Vielä 60- ja 70-luvuilla kilpatoiminta alkoi yleensä 12–14-vuoden iässä.
Puheenjohtaja Juha Aalto
Uusi kausi alkoi 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa, kun paikkakunnalle saatiin uusi liikuntahalli. Sen myötä tulivat myös uudet lajit, sisäliikunta, lentopallo sekä sähly, jumppa ja kuntosali.
– Liikunnan kärki on ikäluokkien pienentyessä siirtynyt enemmän kuntoliikuntaan sekä varhaisnuorten liikuttamiseen, Aalto kertoo.
Ahjolaiset ovat saaneet osakseen myös menestystä ja kunniaa. Menestyneimpiin kuulunee Marja-Leena Kangas, joka oli aikanaan SM-tason 7-ottelija ja kilpaili muissakin lajeissa. Ahjolla on ollut myös vahva suunnistajajoukko, joka etenkin ikämiessarjoissa on saavuttanut useamman SM-mitalin.
– On nostettava esille vielä se, että 1970-luvun puolivälissä Ahjo oli yleisurheilussa A-luokan seura Lahden piirissä. Silloin Ahjo oli korkeammalla kuin moni lahtelaisseura tai vaikkapa Orimattilan Jymy. Se on hieno saavutus, kun verrataan tämän päivän voimasuhteisiin, Aalto toteaa ja jatkaa.
– Münchenin olympialaisten antama into ja 70-luvun hyvä valmentaja, Pekka Pakkanen, innostivat kaikki mukaan. Kun lähdimme piirimestaruuskisoihin, niin viimeiset pisteidenkerääjät haettiin puoliväkisin heinäpellolta, että saatiin moukarinheittoonkin edustaja. Sieltä niitä laatupisteitä sitten tuli.
Parhaimpina aikoina etenkin poikien, tyttöjen ja nuorten sarjoissa totuttiin saamaan tusinakaupalla piiritason mitalisijoja.
Tänäkin päivänä ahjolaiset osallistuvat piirimestaruuskisoihin niin hiihdossa kuin yleisurheilussakin.
– Vielä 60- ja 70-luvuilla kilpatoiminta alkoi yleensä 12–14-vuoden iässä. Nykyisin se tahtoo loppua siihen, Aalto harmittelee.
– Tänä päivänä haasteena on se, että nuorisolla ja lapsilla on niin paljon muitakin harrastusvaihtoehtoja, joita ei ennen ollut.
Juha Aalto on ikään kuin toista aaltoaan mukana Ahjon toiminnassa. Kilpailukokemusta kertyi piiri- ja kansallisella tasolla nuorissa sekä yleisissä sarjoissa 70-luvun puolivälissä. Ruuhkavuodet ja työ pääkaupunkiseudulla veivät oman aikansa, kunnes 20 vuotta sitten Aalto valittiin seuran puheenjohtajaksi.
– Ihan kovin paljon ei ole ollut tunkua hallituspaikoille tai talkoisiin. Haaste on sama kuin kaikissa harrastustoiminnoissa, tapahtumajärjestelyt jäävät yleensä vain niiden aktiivisten vanhempien harteille.
Aktiiveja tarvitaankin, sillä Ahjolla on vuosittain kaksi tapahtumaa, joita on pyritty pitämään hengissä.
– Järjestämme vuorovuosin Lapinjärven Urheilijoiden sekä Myrskylä Myrskyn kanssa perinteisen yleisurheilukilpailun. Ahjon vetovastuu oli viime kesänä, ja paikalla oli parinkymmenen toimitsijan lisäksi myös makkaranpaistajat.
Tapahtumiin kuuluu myös Kesäillan kymppi, joka nyt koronan vuoksi on järjestetty vain puolivaloilla. Tapahtuma on tarkoitus järjestää taas tulevana kesänä.
Juha Aalto pitää tärkeänä, että paikallisten urheiluseurojen järjestämä toiminta nähdään tärkeänä lähiliikuntamahdollisuutena.
– Sote-uudistuksen myötä kuntien tehtäväksi tulee hyvinvoinnin edistäminen eli ennaltaehkäisevä työ. Toivonkin, että Orimattilassa riittää ei vain Ahjolle vaan kaikille urheiluseuroille ymmärrystä ja toiminnallista tai kohtuullista taloudellista tukea, että seurat jaksavat järjestää ja liikuttaa nuoria ja aikuisia. Se sataa meidän kaikkien laariin, Juha Aalto muistuttaa.