Nelijalkainen hiihtokaveri tuo vauhtia ladulle

Asikkalalainen Tuire Mikkonen-Kalpio on harrastanut yhdeksän vuotta valjakkohiihtoa, joka tunnetaan myös koirahiihtona. Lajissa hiihtäjä kytketään narulla yhteen tai kahteen koiraan.

Aiemmin kilpahiihtäjänä ja -pyöräilijänä kisaillut Mikkonen-Kalpio voitti koirahiihdon SM-hopeaa reilu kuukausi sitten.

– Kyseessä on MM-tasoinen kilpaurheilumuoto, jota kisataan ympäri maailmaa. Kisat toteutetaan väliaikalähtöinä, ja kisamatkat ovat 5–12 kilometriä pitkiä. Nopein aika maalissa on voittaja, SM-mitalisti avaa.

– Tässä kilpaillaan meidän parhaan ystävän, koiran, kanssa. Siitä on pidettävä todella hyvää huolta. Tämä on kahden kauppaa. Yhtälailla koiran tulee olla hyvässä fyysisessä kunnossa kuin ihmisenkin.

Koirahiihdossa kisaavilla niin ihmisillä kuin koirillakin on lähes ympäri vuoden laaja treeniohjelma.

– Koirallakin on lepokuukautensa. Esimerkiksi minun koirani käyvät hierojalla, niille on teetetty ravitsemusohjelma kisakaudelle ja meillä on tarkka ja monipuolinen treeniohjelma. Talvella hiihdämme, mutta kesällä myös pyöräilen ja melon koirieni kanssa. Koirat uivat, kun melon.

Tässä kilpaillaan meidän parhaan ystävän, koiran, kanssa. Siitä on pidettävä todella hyvää huolta.

Valjakkohiihtoa ­harrastava Tuire Mikkonen-Kalpio

Ihmisen ja koiran sujuva yhteistyö hiihtoladulla ei synny itsestään.

– Se on useiden kilometrien ja tuntien työ, että toiminta on saumatonta, luottamuksellista ja kummallakin on sama palkkapäämäärä maaliin. Koira juoksee jollekin palkalle. Joillekin koirille se on maalissa oleva ruokakuppi, lelu tai ihminen. Minun koirilleni se on ilo juosta, Mikkonen-Kalpio kertoo.

– Ladulla tsemppaan koiriani niin, että jos tulee ylämäki, sanon niille: “ylös, ylös”. Mäen päällä kiitän niitä: “hyvä poika”. Ja taas jatkuu matka. Ne on opetettu siihen, että mäen päällä on jotakin hyvää.

Hyvä suhde koiriin on toiminnan keskiössä.

– Meillä koirat ovat kotikoiria. Ne eivät elä tarhoissa, vaan ovat meille perheenjäseniä. Sitä suhdetta luodaan pennusta lähtien. Koirieni kanssa teemme muutakin. Urheilufilosofiani on, että tehdään ilon kautta. Koskaan ei lopeteta treeniä siihen, että joku on mennyt pieleen, vaan aina otetaan ilo irti ja molemmille jää mukava mieli, Mikkonen-Kalpio painottaa.

– Haluaisin rohkaista ihmisiä lähtemään koirien kanssa hiihtämään ja jäälle, koska tämä on parasta liikuntaa koiralle ja itselle. Aina ei tarvitse mennä niin tavoitteellisesti kuin minä tätä teen. Tämä on koiran ja ihmisen välistä yhteistyötä parhaimmillaan. Palkkio on maalissa, oli suoritustaso saavutettu tai ei. Yhdessä oleminen ja tekemisen riemu on se juttu.

Lajin harrastusmahdollisuudet ovat heikot Päijät-Hämeessä.

– Lähin virallinen koiralatu on Hyvinkäällä. Se on latu, missä koiralliset ja koirattomat hiihtävät sulassa sovussa ihan mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Sellainen olisi Päijät-Hämeeseenkin upea, koska täällä ei sellaista ole, koirahiihtäjä tuumaa.

– Aikaisempina vuosina Asikkalan kunta on mahdollistanut parina iltana viikossa kyläkoirahiihdon, mutta sitten oli huonot talvet ja koronat välissä, joten tälle talvelle en ole sitä edes kysellyt. Kanavagolfilla olen saanut hiihtää koiran kanssa, mikä on ollut hieno homma.

Mikkonen-Kalpio on Päijät-Hämeen ainut aktiivinen koirahiihtokilpailija.

– Tulijoita ladulle olisi, jos vain olisi luvallista tehdä sitä jossakin. Minulta kysellään koirahiihtoon paljon vinkkejä ja ideoita.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut