Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Monet sotaa paenneet haluaisivat Suomesta työn ja asunnon odottaessaan Ukrainan sodan loppumista

Pakolaisvirta Ukrainasta kasvaa, mutta Päijät-Hämeeseen sotaa paenneita ukrainalaisia on vielä toistaiseksi saapunut pitkälti alueella entuudestaan asuvien perheenjäsenten ja ystävien johdattamana.

Lähtö kotimaasta oli monella nopea. Harva ukrainalainen uskoi täysimittaisen sodan syttymiseen, kunnes se tapahtui.

– Vaikka sotaa on käyty jo kahdeksan vuotta, oli tämä hyökkäys silti valtava järkytys, seitsemän vuotta Suomessa asunut ukrainalainen Sergey toteaa.

Sergeyn luona asuu useita sotaa paenneita sukulaisia.

– Meitä asuu aika monta saman katon alla tällä hetkellä, hän sanoo.

Sodan alkaessa kuljetusalalla työskentelevä Oleksander oli sattumalta Suomessa työmatkalla. Vaimo ja 11-vuotias tytär jäivät aluksi jumiin pommitusten alle Chernihiviin. Nyt perhe on kuitenkin yhdessä.

Vietin tyttäremme Marian, 11, kanssa viikon ajan yöt kellarissa, jonka jälkeen pakenimme.

Ukrainalainen Anna

– Vietin tyttäremme Marian, 11, kanssa viikon ajan yöt kellarissa, jonka jälkeen pakenimme. Matka Suomeen kesti seitsemän päivää, perheen äiti Anna kertoo.

Sodan kestosta ja mahdollisesta kotiinpaluusta ei kenelläkään ole tietoa. Sodalle kaikki toivovat pikaista loppua, mutta kotimaan tilanteen muuttumista odottaessa työ ja asunto Suomessa ovat monella toivelistan kärjessä.

– Haluaisimme tehdä töitä ja saada lapset kouluun ja arkeen kiinni, Anna painottaa.

Erityisesti lasten tukeminen uudessa ympäristössä on ensiarvoisen tärkeää.

– Olisi hyvä, että Hollolassakin varauduttaisiin siihen, että esimerkiksi päiväkodeissa hoidontarve voi kasvaa, kun tänne saapuneet äidit toivottavasti saavat kesäkaudella töitä esimerkiksi marjatiloilta, Hollolassa varhaiskasvatuksen lähiesimiehenä työskentelevä Mila Kemppainen toivoo.

Kemppainen on itse syntynyt Kiovassa, josta hän 3-vuotiaana muutti ukrainalaisen äitinsä kanssa Suomeen. Nyt hän auttaa parhaansa mukaan tänne sotaa paenneita. Ukrainassa Kemppaisella on sukulaisia.

– Isovanhempani asuvat Kiovassa. Minulla on serkkuja, setiä ja tätejä sekä Kiovassa että Ukrainan maaseudulla. Aluksi huoli heistä oli todella suuri, mutta emme voi elää pelossa loputtomiin. Niin kauheaa kuin se onkin, niin tilanteeseen on jotenkin sopeuduttava.

Yhteydet Ukrainaan toimivat vaihtelevasti.

– Ukrainassa ja täällä Suomessa olevat lapset saattavat leikkiä videopuhelun välityksellä keskenään ihan tavallisia leikkejä, kun yhtäkkiä leikki keskeytyykin ilmahälytykseen. Nämä ovat absurdeja hetkiä, Kemppainen kertoo.

Kiovalainen Kateryna tuli Suomessa asuvien vanhempiensa luokse lomalle juuri ennen Venäjän hyökkäyksen alkamista. Loma vaihtui pakolaisuudeksi. Katerynalla on laaja kielitaito, ja hän mielellään toimii tarvittaessa tulkkausapuna.

– Suomea en osaa, mutta puhun hyvin venäjää, ukrainaa ja englantia. On hyvä, jos on jotain tekemistä ja pystyy olemaan avuksi, Kateryna sanoo.

Vuoden ikäisen tyttärensä Emilian kanssa sotaa paennut Julia kokee olevansa hyvin onnekas saadessaan asua hämeenkoskelaisella maatilalla. Julian ukrainalainen ystävä asui ja työskenteli tilalla entuudestaan.

– Siellä on riittävästi tilaa ja hyvä olla, Julia kiittelee.

Suomessa elämisen kannalta tärkeän tiedon löytäminen on ollut haastatelluille toistaiseksi haasteellista.

– Olisi hienoa, jos olisi jokin keskitetty paikka tai esimerkiksi verkkosivusto, josta löytyisi yhdestä paikasta mahdollisimman paljon täällä tarvittavaa hyödyllistä tietoa, he toivovat.