Pakolaislapset solahtivat sujuvasti kouluarkeen Nastolassa

Koulua käyvät ukrainalaislapset tapailevat jo suomea ja iloitsevat, kun kouluruokaa saa santsata.

”Koulussa ei pidetä kenkiä ja ruokaa saa itse ottaa lisää!”

Siinä kaksi arkista asiaa, jotka ovat ihmetyttäneet suomalaisessa koulussa, paljastavat ukrainalaiset Polina Stojanovska, 10, Oleksandra Kravchenko, 12 , ja Artur Rudenko, 10.

He ovat reilun kuukauden totutelleet täkäläiseen kouluarkeen Nastolan kirkonkylän koulussa, jossa opetusta saa kaikkiaan yli 30 ukrainalaislasta. Kolmikolla on hymy herkässä, kun he kertovat tulkin välityksellä viihtyvänsä koulussa.

– Parasta oli huhtikuussa, kun saatiin laskea pulkalla mäkeä, he hehkuttavat – Ukrainassa kun lumi on harvinaisuus.

Muutamia suomalaisia kavereitakin he ovat jo saaneet, Artur esimerkiksi on löytänyt heitä futisharrastuksen parista.

Siihenkin on jo totuttu, että välitunneilla mennään ulos, toisin kuin Ukrainassa – Polina ja Oleksandra tykkäävät etenkin keinua koulun keinuissa. Arturin lempiaine on matematiikka, Oleksandran englanti ja Polinasta parasta on piirtäminen.

Ukrainalaiset ovat vuoden kestävässä valmistavassa opetuksessa. Heidät on jaettu kahteen ryhmään iän mukaan: eskarilaiset ja alimmat luokat ovat oma ryhmänsä, isompien ryhmään kuuluvat kolmasluokkalaiset ja sitä vanhemmat.

Pääosan koulupäivästä pakolaislapset viettävät keskenään, mutta englantia on opiskeltu yhdessä suomalaislasten kanssa, ja tietysti välitunnit ovat yhteisiä.

Isompien ryhmää luotsaa Elena, joka on venäläistaustainen. Hän on opettanut maahanmuuttajalapsia Lahdessa vuosia.

– Opetan suomeksi, ukrainaa en puhu, mutta ymmärrän, äidinisäni oli ukrainalainen, hän kertoo.

Oppilaitaan hän kehuu.

– He ovat innostuneita, ja suomen kieli on tarttunut, vaikka sanavarasto on vielä suppea. Ryhmät ovat aika isot, mutta lapset ovat tosi mukavia.

Vaikka moni lapsista on kokenut kovia, koulussa se unohtuu. Pakolaiset on opettajasta otettu hyvin vastaan koulussa.

– He pystyvät kommunikoimaan yleisopetuksen oppilaiden kanssa, ja nämä taas auttavat, jos on vaikka tekninen ongelma.

– Lapset tulevat mielellään kouluun, kertoo Ukrainasta lapsineen paennut Tamara Babaskina, joka toimii valmistavan opetuksen avustajana ja on taustaltaan opettaja.

Hän sanoo, että vaikka uutta on tullut paljon, kouluarki sujuu.

– Opettajat ovat todella kärsivällisiä!

Ryhmän ohjaajana häärii myös ukrainalaissyntyinen Anna Kilpiö, joka on toiminut kouluavustajana Lahdessa jo vuosia. Hän oli heti valmis, kun työtä tarjottiin.

– Haluan tehdä mitä voin, sanoo Kilpiö, jonka tulkkausapu on ryhmässä ollut kullanarvoista.

Koulun vinkkelistä yhteiselon kitkattomuus on jopa yllättänyt.

– Aivan loistavasti on lähtenyt, sanoo rehtori Suvi Rantalainen. Tulijat viettävät hänestä normaalia kouluelämää ja ovat hitsautuneet hyvin yhteen.

– He ovat hyvin avuliaita ja rohkeita, eivät käperry, vaan tulevat kysymään neuvoa suomalaislapsilta tai meiltä opettajilta. He ovat oppineet jo käytännön perusfraasit, kuten ”mitä kuuluu? ja ”en ymmärrä”. Ja jatkavat sitten ukrainalla tai elekielellä!

Rantalainen painottaa, että valmistavan opetuksen idea on nimenomaan opettaa tulijoille suomen kieltä ja täkäläistä kulttuuria. Sen jälkeen he siirtyvät tavalliselle luokalle.

– Kaikkia opetussuunnitelman aineita opiskellaan, mutta soveltaen.

Työtä ja valmistelua opettajien perehdyttäminen on vaatinut.

– Mutta onhan tämä myös valtava ilo ja rikkaus meille, joten kaikki venyvät.

Kirkonkylän koulun oppilasmäärä on ollut laskussa, niinpä koulussa oli tarjota tilat pakolaislapsille. Nyt oppilasmäärä on 240. Tulijoista koituvat kulut menevät valtion piikkiin.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut