Pajulahden jäähallissa äänimaailma on kuin Nokia Arenan MM-finaalissa kuukausi sitten. Kiekko liitää lavasta lapaan ja terä pureutuu jäähän, kunnes pillin vihellys pysäyttää pelin. Komarovin kiekkokoulu on jo perinteeksi muodostunut jääkiekkoleiri, joka pidettiin juhannusviikolla Pajulahdessa. Leiriä luotsaa nimensä mukaisesti kiekkoammattilainen Leo Komarov.
– Muistan omilta junnuvuosilta, että tällaiset leirit ja tapahtumat oli hienoja hetkiä. Tämä ei ole liian vakavaa lapsille, eikä meille vetäjillekään, vaikka hommia painetaankin, Komarov fiilistelee.
Komarovin kiekkokoulun vetonaula on alusta alkaen ollut huippupelaajien vahva läsnäolo toiminnassa.
– Olen tässä itse koko ajan mukana ja tuon aina omia pelikavereita osaksi leiriä. Pekka Jormakka on joka vuosi ollut mukana, maanantaina kävi Mikael (Granlund) ja Mörkö (Marko Anttila), Juuso Hietanen oli tiistaina, listaa Komarov.
– Jokainen leiriläinen pääsee lähelle huippupelaajia, jututtamaan heitä ja vitsailemaan yhdessä, mikä on varmasti arvokas kokemus, kiekkokoulun “isä” ja entinen ammattikiekkoilija Harri Suutarinen komppaa.
Suutarinen on ollut sekä Pajulahdessa, että jääkiekkomaailmassa pitkään mukana, ja idea kiekkokoulusta lähtikin muhimaan vanhojen pelikavereiden kanssa.
Vaikka et olisi paras, voit silti treenata ja pitää hauskaa.
Leo Komarov
– Mietimme, miten Pajulahteen saataisiin hyvä kiekkokoulu, kun silloin ei sellaista vielä ollut. Leo tuli pian mukaan kuvioihin ja tekijäporukka alkoi vakiintua vetäjiä myöten. Lähdettiin pienestä liikkeelle, ja aloimme kehittää ja tehostaa asioita vuosi vuodelta, hän muistelee.
Ensimmäisellä leirillä kymmenen vuotta sitten osallistujia oli 16. Tänä vuonna leiriläisiä oli yli 90. Leiri on alusta alkaen ollut kaikille avoin ja suunnattu kaikentasoisille pelaajille, sukupuolesta riippumatta. Suutarinen kertookin, että junioriurheilussa harjoitellaan nykyisin myös sekaryhmissä, ja leirillekin olisi tervetullutta saada mukaan lisää esimerkiksi tyttöpelaajia.
Leiripäivät on rakennettu monipuolisten aktiviteettien ympärille ja ohjelmasuunnittelussa hyödynnetään Pajulahden fasiliteetteja mahdollisimman laajasti.
– Olen yrittänyt tuoda tähän mukavuutta ja hauskuutta. Että lätkä sinänsä ei ole se tärkein juttu, vaan että päästään tekemään kaikenlaista ja homma toimii hyvin, Komarov miettii.
Päivät alkavat oheis- ja jääharjoittelulla, lounaan jälkeen leikitään ja kokeillaan muita lajeja. Iltapäivisin on toinen oheis- ja jääharjoittelu, ja illat vietetään porukassa esimerkiksi iltanuotion äärellä. Osalle leiriläisistä on voinut tulla “turnausväsymystä” tai koti-ikävää, johon rento yhdessäolo tuo usein helpotusta.
– Tämä ei ole mikään try-out. Jollain voi olla vähän polvi kipeä, niin sitten menee huilaamaan, ja toisella on vaan niin paljon energiaa, että menee iltaan asti. Olemme itse täällä esikuvina nuorille, kuvailee Komarov leirin tunnelmaa.
Komarov kokee jääkiekon kehittyneen ja junioreiden taitotason nousseen Suomessa.
– Junnut ovat todella taitavia ikäänsä nähden ja osaavat esimerkiksi harhauttaa ja luistella tosi hyvin. Jotain on siis tehty oikein, hän toteaa, mutta pohtii samalla “vanhan liiton” fyysisyyden ja siihen liittyvän pelivalmiuden kadonneen.
Komarovin mielestä tämä näkyy liigapelaajien kohtaamisissa kaukalossa.
– Nykyään treenataan paljon vain tekniikkaa ja ammutaan. Liigakaukalossa voi tulla sitten aika isoja “avojääpommeja” ja käydä hassusti, kun ei olla totuttu ottamaan iskuja vastaan. Toki lätkä on muuttunut paljon ja taitotilanteissa tämän päivän pelaajat menevät ohi mennen tullen.
Komarovin kiekkokoulussa keskitytään kuitenkin toisiin seikkoihin. Ensisijaisesti halutaan, että lapset nauttivat pelistä ja tykkäävät harrastaa jääkiekkoa ilman kenenkään pakottamista. Tärkeä arvo on myös kunnioitus muita kohtaan.
– Olen yrittänyt tuoda tänne sellaista asennetta, että kävi mitä vaan niin ollaan tukena. Ettei ketään kiusata, vaan pidetään huolta toisistamme. Vaikka et olisi paras, voit silti treenata ja pitää hauskaa.
2
