Lankakaislikoita ja hylky­tavaraveistoksia Vääksyssä

Sanna Lappalaisen taidegallerian kesänäyttelyn ovella tulee heti vastaan kierroksensa päättänyt vierailija, joka kertoo käyvänsä Sanna Lappalaisen näyttelyissä uskollisesti joka kesä. Lappalaisen töissä häntä kiehtoo etenkin niiden rauhoittava tunnelma ja erikoinen tekniikka.

– Ei uskoisi, että kankaasta voi saada tällaista aikaan.

Galleriassa on joka kesä vierailevia tähtiä. Nyt näyttely koostuu tekstiilitaiteen lisäksi myös Tuomas Ruokolaisen hylkytavaraveistoksista, Jaska Lappalaisen sarjakuvatöistä sekä Maunu Lappalaisen öljyvärimaalauksista.

Taiteilijaperheessä kasvanut galleristi näki jo nuorena taiteilijaelämän varjopuolet.

– Minusta ei pitänyt tulla taiteilijaa lainkaan, Sanna Lappalainen paljastaa.

Kotitalouskoulua hän ehti käymään kuitenkin vain viikkoja ennen kuin totesi, ettei siitäkään tullut mitään.

Tänä vuonna on kulunut tasan 40 vuotta hänen ensimmäisestä kesänäyttelystään. Matka tekstiilitaiteilijana sai alkunsa äidille tehdystä patalapusta, jonka Lappalainen halusi tehdä myös tauluna toimivaksi teokseksi. Hänellä on edelleen käytössä sama vanha ompelukone kuin silloinkin.

Taiteilijoiden perhesiteet yhdistävät näyttelyn varsin erityylisiä teoksia. Näyttelyn sarjakuvatyöt Lappalainen on ommellut veljensä Jaskan piirrosten pohjalta, ja Ruokolainen on tekstiilitaiteilijan ja kuvanveistäjän vesa.

Tuomas Ruokolaisen veistoksissa jo käytetyillä materiaaleilla on oma elämänsä. Vanhassa navetassa työskentelevä Ruokolainen tekee taidetta rannoilta ja veneiden alta löytämästään hylkytavarasta.

Purjelaivaharrastuksen lisäksi veistoksiin sopivaa hukkatavaraa on kertynyt myös hammaslääkärin työn kautta. Ruokolainen haluaa kertoa laivoja, veneitä ja ilma-aluksia muistuttavilla töillään tuttujen vesistöjen tarinoita. Etenkin Päijänteen historia on inspiroinut häntä.

Isänsä Maunun töitä katsellessaan Lappalainen muistelee niitä aikoja, kun kotona tuoksui öljyväreiltä, klassinen musiikki pauhasi eikä maalaavaa isää saanut häiritä. Maunu Lappalainen haki inspiraation abstrakteihin töihinsä musiikin lisäksi erityisesti luonnosta.

Nyt esillä on hänen vanhoja töitään. Lappalainen kertoo, että muutamat niistä on maalattu niin voimakkaan luomisvimman vallassa, että kankaan kumpikin puoli on käytetty ja signeerauksetkin unohtuivat. Maunun töissä galleriavieraiden huomio on kiinnittynyt erityisesti tunnevoimaiseen värimaailmaan.

Sanna Lappalainen kertoo olevansa perfektionisti sekä taiteilijana että galleristina. Kaavoja ja referenssikuvia apunaan käyttäen hän tekee kaikkensa saadakseen töistä langantarkasti oikeanlaisia, ja yksi aihe on käytävä läpi perinpohjin ennen seuraavan miettimistä.

– Nyt nämä talvimaisemat on hetkeksi kaluttu läpi, naurahtaa Lappalainen.

Hän inspiroituu haasteista ja kertoo kokevansa värit ja muodot vahvasti. Siirtäessään kankaalle Jaska Lappalaisen rosoista elämää kuvaavia sarjakuvia hän leikittelee kirkkaiden värien ja aiheiden välille syntyvällä kontrastilla.

Näyttelyn ensimmäinen viikko on sujunut rauhallisesti, kävijöitä on ollut päivittäin muutama kymmenen. Juhannuksen jälkeen väkeä on tyypillisesti näkynyt enemmänkin. Vieraskirja on täynnä kiitoksia, nimiä ja eri paikkakuntia – galleriaan on löydetty niin lähialueilta kuin toiselta puolelta Suomeakin.

Lappalainen ei vielä paljasta, ketkä ovat seuraavan kesän vierailevat taiteilijat, mutta kuulemma suunnitelmat ovat jo tarkat.

Näyttely TAIDEkesä 2022 on auki 14. elokuuta saakka ti–pe kello 11–17 ja la–su kello 11–15 osoitteessa Kanavatie 17, Vääksy.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut