On keskiviikko ja Kevin Niittyviidalla on äsken ollut viimeistelyharjoitus perjantain Hopeista harmonikkakilpailua varten. Kilpailukappaleena hän soittaa Meksikon pikajunan, jolla finaalipaikkakin lunastettiin. Kevin kertoo käyvänsä kerran viikossa konservatorion haitaritunnilla, mutta nyt kesälomalla tunneista on taukoa. Haitarin soittoa on takana neljä vuotta ja esikuvana siihen Kevin mainitsee isosiskonsa.
Kisapäivä on iso rutistus, jossa esiinnytään sekä kenraalissa että finaalissa. Yleisö on paikalla molemmissa ja molemmat hetket myös kuvataan televisioon. Välissä annetaan haastattelu ja odotellaan yhdessä muiden kanssa omaa vuoroa.
– Mä en mitenkään stressaa sitä ja meillä on Uno-kortitkin mukana, jotta voi pelailla. Viime vuonna me mentiin yhdessä kylpylään, ja olen pitänyt yhteyttä niihin kavereihin.
Marjo Niittyviita mainitsee myös vanhempien tutustuneen toisiinsa, ja kilpailuissa vallitsevan ihanan yhteisöllisyyden.
– Ei se haittaa voittaako vai ei, pidän hauskaa ja näytän mitä osaan. Mä tykkään aika paljon esiintyä ja on kivaa oppia uusia kappaleita. Kevin kuvailee kilpailemista.
Haitarin lisäksi Kevin harrastaa koripalloa, juoksua, hiihtoa, sirkusta sekä soittaa pianoa.
Ei se haittaa voittaako vai ei, pidän hauskaa ja näytän mitä osaan.
Kevin Niittyviita
– Aika riittää, kun harrastuksia vaihdellaan vähän vuodenajan mukaan ja kaikkea harrastellaan enintään kerran viikossa. Kevin voi sitten vähän vanhempana valita, jos haluaa keskittyä johonkin tiettyyn harrastukseen. Marjo-äiti selventää.
Jongleerauksesta on tullut parin viime vuoden aikana Kevinin suosikki. Hän kiinnostui siitä harrastaessaan sirkusta, mutta on pitkälti lajissa itseoppinut videoita katsellen. Muutama vuosi sitten jongleeraus alkoi palloista ja lähiaikoina mukaan ovat tulleet myös keilat ja renkaat. Pallot kuulemma lentelevät käsissä kokoajan ja jos ei palloja ole, niin jotain heiteltävää aina löytyy.
– Jongleeraus on mun intohimo, Kevin tokaisee itsevarmana.
Niittyviidan perhe kävi ensimmäistä kertaa isossa jongleeraustapahtumassa Norjassa, jossa oli muun muassa freestyle-, flash- ja kombatkilpailu. Kevin oli ainoana lapsena kisailemassa aikuisten kanssa, mutta se ei menoa haitannut.
– Ei jännittänyt, pidin vaan hauskaa ja oli yks kivoimmista kokemuksista koskaan. Kaikki huomioi toisiaan ja opeteltiin yhdessä uusia temppuja. Näin myös uusia tyylejä, kun osa oli sellaisia taiteilijoita, mitkä heittää palloa mistä vaan.
– Vikana päivänä gaalassa mä pääsin soittamaan haitaria.
Perhe aikoo jatkossakin mennä jongleeraustapahtumiin, sillä kaikki vaikuttuivat sen lämminhenkisestä tunnelmasta ja lajin monipuolisuudesta.
Videoiden katsomisen lisäksi Kevin käy muutaman kerran vuodessa Lauri Koskisella yksityistunneilla ja harjoittelee entisen sirkusopettajansa kanssa parijongleerausta, jota he ovat käyneet esittämässäkin eri tilaisuuksissa.
– Mä haluisin isona esiintyä sirkuksessa ja kisata jongleerauksessa. Mulla on sellainen hauska tavoite, että mä haluun juosta ja jongleerata samaan aikaan, ja siinä tehdä vaikka maailmanennätyksiä, Kevin sanoo.
Kevin kannustaa muitakin kokeilemaan jongleerausta.
– Opetusvideoita on helppo kattoa ja jongleerata voi millä vaan.