Asikkalalainen Niina Köninki aloitti sotilaspenkin jalka kipsissä.
Asikkala Poweria edustava Niina Köninki aloitti sotilaspenkin ja penkkipunnerruksen tosissaan pari vuotta sitten. Tänä vuonna hän saavutti penkkipunnerruksen EM- ja MM-kisoissa hopeaa.
– Ilman muuta hän on poikkeustapaus, mutta hänellä oli myös tavanomaista paremmat taustat, sanoo valmentaja Antti Vainio.
Köninki on pelannut ringetteä, kilpaillut uinnissa, harrastanut crossfittia ja kuntosalia.
– Olen kasvanut liikunnan parissa. Isäni harrasti triathlonia, hiihtoa ja kaukalopalloa. Itse uin kilpaa 15-vuotiaaksi saakka, minkä jälkeen ringette vei mennessään. Sitä pelasin SM-tasolla saakka Lahti Ringetessä. Ringeten peluusta on toistakymmentä vuotta, Köninki kertoo.
Hän on viihtynyt kuntosalilla koko ikänsä.
– Crossfit oli pitkään vakava harrastus, kunnes mursin jalkani kolmesta kohdasta. Olin tietysti jo salilla tutustunut penkkinpunnerrukseen. Kaverini Mirka huomasi netistä, että minun tuloksillani saattaisi menestyä kisoissakin. Hän sanoi sitten, että siinä olisi minulle uusi laji.
Punnersin sen ylös silkalla voimalla, tekniikasta ei ollut oikein tietoakaan.
Niina Köninki
– Ryhdyin harrastamaan sotilaspenkkiä, koska se oli ainoa laji, jota saatoin jalka kipsattuna harrastaa, Köninki naurahtaa.
Sotilaspenkki, joka tunnetaan myös nimellä voimapunnerrus eroaa penkkipunnerruksesta siinä, että jalat ovat ilmassa, varusteita eikä avustajia sallita, minkä takia kaikki paino on suoraan käsillä. Kansainvälisiä kisoja ei tässä lajissa ole, vaikka Suomessa lajilla on oma lajiliittonsakin.
Köninki lähti sotilaspenkin SM-kisoihin kaverinsa kannustama ja tuloksena oli ykkössija 2020 ja 2022. Klassisessa penkkipunneruksen ensimmäisissä kisoissa vuonna 2021 sijoitus oli toinen ja tämän vuoden helmikuussa pidetyissä kisoissa ykkönen.
Vankan urheilutaustansa ansiosta Köninki sai ylös heti alkuun 70 kiloa.
– Punnersin sen ylös silkalla voimalla, tekniikasta ei ollut oikein tietoakaan. Tekniikan omaksumisessa oli ehkä haasteita eniten. Penkkipunnerruksessa on käytettävä koko kehoa, ja minulla oli haasteita saada jalat mukaan. Hengitystekniikkakaan ei ollut aivan nopeasti omaksuttavissa.
Unkarissa pidetyt penkkipunnerruksen EM-kisat olivat kovemmat kuin Kazahtanissa järjestetyt MM-kisat.
– Voittaja nosti Unkarissa 95 kiloa, ja minä sain ylös 92,5 kiloa. MM-kisoissa minulla oli voittajan kanssa sama tulos 85 kiloa, mutta jäin kakkoseksi 600 grammaa painavampana. Maailmalla on aika paljon 80 kilon nostajia, mutta 85 kilon korvilla alkaa joukko harveta.
Köningin ei ole tarvinnut tähän mennessä turvautua painonpudotuksiin.
– Tässä vaiheessa jokainen kilo on kovan työn takana. Kun tulokset paranevat ja kehitystä tapahtuu, motivaatiokin säilyy. Jossain vaiheessa raja tulee jokaisella vastaan. Sotilaspenkissä ja klassisessa penkkipunnerruksessa harjoitukset ovat miltei samat. Nostotekniikassa on kuitenkin omat eronsa. Lajit tukevat hyvin toisiaan.
– Ennen MM- ja EM-kisoja treenasin neljä kertaa viikossa penkkiä, minkä päälle tulevat erilliset oheiset treenit. Tällä hetkellä teen penkkiä kolme kertaa viikossa.
Köninki käy töissä Helsingissä.
– Onneksi voi tehdä etäpäiviä, mikä tietysti helpottaa treenaamista. Jos Helsingissä työpäivä menee myöhäiseksi, olen käynyt tekemässä treenit Kisahallin salilla.
Seuraava arvokisa on sotilaspenkin SM-kisat lokakuussa. Klassisen penkkipunneruksen SM-kisat ovat helmikuussa. SM-kisojen perusteella jaetaan maajoukkuepaikat.