Asikkalan luonto ja Pulkkilanharjun tiereitti houkuttelivat jaguaristit paikalle.
46-vuotias Finnish Jaguar Drivers Club ry hurautti yhtenä etappina Asikkalaan viime perjantaina osana jokavuotista noin 900 kilometrin syysajoaan. Jaguareja oli liikkeellä nelisenkymmentä yhteensä kahdeksalta eri vuosikymmeneltä.
Asikkala oli helppo valinta osaksi klubin ajoreittiä.
– Olen nuorena pyörinyt Asikkalan maisemissa ja kävin koulut Lahdessa. Pääsimme nyt ensimmäistä kertaa näyttämään jengille Pulkkilanharjun tien, joka on yksi Suomen hienoimmista. Eihän siitä voi olla tykkäämättä. Tallukka on myös vanha tuttu paikka hienolla alueella kahden järven välissä, viisi vuotta yhdistyksen klubimestari toiminut Mika Jantunen hehkuttaa.
Lisäksi yhdistyksen sihteeri asuu Vääksyssä.
Niissä vain on silloin tällöin negatiivisia ominaisuuksia.
Mika Jantunen
Jaguar-letka viihtyi vajaat kaksi tuntia Asikkalassa.
– Menimme Vanhaan Vääksyyn ja Ranskalaiseen Kyläkauppaan. Muutama jäsen oli vinkannut, että siellä pitäisi naisten päästä käymään. Osa meni katsomaan upeaa kanavaa, jonka yli myös ajoimme.
Tallukassa oli ruokatauon vuoro.
Jantusen innostus Jaguareihin sai alkunsa jo nuorena.
– Vuonna 1968 tuli vieras Helsingistä, joka oli ostanut uuden vuoden 1968 Jaguar XJ kutosen. Ei hienompaa voinut olla, kun ajoimme sillä Lahdessa. Ajattelin, että joskus hankin oman Jaguarin. Se päivä tuli vuonna 2009. Nyt meillä on perheessä kaksi Jaguaria. Käyttöautona on alumiinikoppainen Jaguar XE, Jantunen sanoo.
Mikä Jaguareissa kiehtoo?
– Nahka, kauniit muodot ja isot ja voimakkaat moottorit. Perinteet ja brittilaatu, joille moni saksalainen tietysti nauraa. Onhan siinä jotain erityistä, että tuolla on vuoden 1959 auto, joka ajaa 1 000 kilometriä heittämällä ja moottoritiellä 120 kilometriä tunnissa. Meillä on tapana sanoa, että Jaguarit ovat varsin viattomia autoja. Niissä vain on silloin tällöin negatiivisia ominaisuuksia, Jantunen vitsailee.