Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Sinnikäs itseopiskelu teki tuohimestarin

Erkki Pekkarinen teki ensimmäiset tuohityönsä jo 10-vuotiaana.

Vesivehmaalla asuva tuohimestari Erkki ­Pekkarinen oli viime lauantaina paikalla Päijännetaloon kootussa näyttelyssään. Näyttely esittelee kattavasti tuohimestarin töitä, joista ei innovatiivisuutta puutu. Tuohesta on tehty muun muassa koronavirus.

Erkki Pekkarinen ryhtyi jo 10-vuotiaana tekemään ensimmäisiä tuohivirsuja historiallisen teoksen ohjeiden mukaan. Kovasta yrittämisestä huolimatta virsut eivät tahtoneet onnistua. Lopulta hän ymmärsi, että ohje oli virheellinen: siinä neuvottiin tekemään virsut seitsemästä tuohesta, mutta isä oli oikeassa sanoessaan, että kuusi tuohta riittää.

Pekkarisen koti sijaitsi Viekijärven Uusikylässä Pohjois-Karjalassa. Kotoa oli 15 kilometriä Venäjän rajalle. Rajan takana näkyi samanlaista erämaata kuin omallakin puolella.

Sota-aikana tuli kerran virheellinen hälytys, ja metsässä piileskeltiin monta tuntia. Lopulta vanhemmat päättivät, että nyt lähdetään nukkumaan.

Kerran oli piha täynnä suomalaisia sotilaita. Venäläiset partiot kulkivat myös joskus, mutta eivät tehneet siviileille mitään. Rauhan tulo oli riemun hetki.

17-vuotiaana Pekkarinen lähti Suomen pohjoisimmalle savotalle Inarin pohjoispuolelle. Jätkät pelasivat korttia, mutta se ei kiinnostanut Pekkarista. Hän keskittyi tuohitöihin.

– Jos oli nuori ja seikkailunhaluinen, töitä kyllä riitti. Ei tarvinnut kuin mennä kysymään ja sai valita, mille savotalle meni. Työmiehistä oli pulaa. Kyllä silloin oli savottajätkä arvostettu, Pekkarinen muistelee.

Selkä rupesi kuitenkin oirehtimaan ja lääkäri varoitti, että jos jatkat savotalla, joudut pyörätuoliin. Niinpä Erkki Pekkarinen lähti Turkuun laivatelakalle töihin, mutta ei viihtynyt siellä.

– Sehän oli kuin keskitysleiri savotan jälkeen. Minuuttiakaan ei saanut myöhästyä. Olin tottunut savotalla vapauteen. Siellä oli ollut omassa harkinnassa, milloin teet ja mitä.

– Jos halusin savotalla lomaa, lähdin vaeltamaan erämaahan. Saatoin nuorena vaeltaa kaksikin viikkoa. Turussa oli kaikki toisin, lähdin takaisin pohjoiseen, Pekkarinen muistelee.

Selkä kuitenkin vaivasi, ja Pekkarinen tuli uudelleen Turkuun. Elämänkumppani löytyi, ja tie vei omakotitaloon Paimioon. Pertunmaallakin hän kävi ennen asettumistaan Vesivehmaalle.

Rakennusalan työt sujuivat neljässä eri rakennusliikkeessä. Paha työtapaturma urakkahommissa sattui, kun toinen porukka oli lainannut rakennustelineen osia ja palauttanut ne huolimattomasti.

Pekkarinen kiipesi telineille ja rojahti alas. Vakuutusyhtiö eväsi korvaukset, vaikka neljältä eri lääkäriltä oli lausunto asiasta.

Pekkarisen työaikana asbestia käytettiin huolettomasti työmailla. Tuloksena olivat ongelmat keuhkoissa. Vastoin ennakko-oletuksia vakuutusyhtiö suhtautui tällä kertaa vaivoihin vakavasti ammattiliiton lakimiehen vakuuttelujen mukaisesti.

Keuhkosyövän Pekkarinen on sairastanut kahdesti.

Pekkarisen tarinoita voi lukea myös Päijännetalon näyttelyn vihkosista, joista löytyy aivan toinen aika ja toinen maailma. Pekkarisen näyttely on avoinna Päijännetalossa 19.12. saakka.