Suomen Petanque-Liiton kärköläläinen puheenjohtaja Jari Eronen toivoo lajin viime aikojen julkisuudessa saaman huomion poikivan lisää nuoria harrastajia. Televisio ja muukin mediat ovat tehneet lajia tunnetuksi.
– Olen kuullut aika monta kommenttia siitä, että petankki on yllättänyt taktisuudellaan. Nuoria aikuisia kaivataan kuitenkin lajin pariin. Kilpailupetankki on aivan eri laji kuin mökkipetankki, mutta mökkipetankki on hyvä pohja kilpapetankin pelaamiselle. Harjoittelu on lähinnä toistoja toistojen perään, Eronen sanoo.
Kärkölän Riemukaari on maailmanlaajuisestikin mainetta niittänyt seura. Kärkölässä on kunnan kokoon suhteutettuna eniten kilpailulisenssin omaavia pelaajia, ja olosuhteetkin ovat kunnan kokoon nähden hyvät. Petankkihalleja on runsaat kymmenen ympäri maata, muun muassa Lahdessa ja Kouvolassa.
Lisenssipelaajia on Suomessa noin 500, mökkipelaajia moninkertaisesti enemmän. Suuri osa lisenssipelaajista on yli 55-vuotiaita veteraani-ikäisiä. Kärköläläisiä kilpapelaajia on 6–7. Lisäksi Riemukaareen kuuluu muutama entinen kärköläläinen. Seuralla 21 kilpailulisenssin omaavaa pelaajaa.
– Seuralla on imua Kärkölän ulkopuolellakin. Meillä on hyvin hoidettu ulkokenttä, ja lisäksi urheilukentän katsomon alla on kenttä, joka tosin on aika kylmä, mutta sateelta suojassa, Eronen kertoo.
Kilpapetankissa vaaditaan heittotaidon lisäksi pelisilmää. Kenttää ja olosuhteita pitää osata lukea. Kuntoakin laji vaatii siinä mielessä, että kisat saattavat kestää 12 tuntia. Joukkueessa jokaisella pelaajalla on oma roolinsa asettajana tai ampujana. Taktiikkaa mietitään etukäteen vastustajan mukaan. Petankin harjoittelu on varsin selväpiirteistä.
– Toistoja ja taas toistoja, vain sitä kautta lajissa kehittyy.
Erosta itseään petankissa viehättää, ettei täydellistä peliä juuri koskaan ole.
– Pelaajalla on aina jotain parannettavaa. Tosin viime vuonna lajin MM-kisoissa miesten sarjassa saavutettu pronssimitali oli joukkueelta aivan käsittämättömän hieno peli, jossa löimme Thaimaan ammattipelaajat. Olin joukkueen valmentaja, enkä usko, että enää koskaan tulen sellaista hurmospeliä näkemään. Meiltä onnistui aivan kaikki.
Erosen mukaan tunnelma on petankin valtamaissa on huikea.
– Hallissa saattaa olla 3 000 ihmistä. MM-kisoissa paikalliset toimittajat kävivät minulta kyselemässä, millä kuulilla joukkue pelaa. Olihan se vähän hämmentävääkin.
Suomen Petanque-Liitto on olympiakomitean jäsenseura. Petankki ei ole olympialaji, vaikka Pariisi lajia vuoden 2024 olympialaisiinsa toivoi.
– Se ei vielä onnistunut. Nuorekkaammat lajit ovat tässä suhteessa vielä vetovoimaisempia.
Syyskuussa Riemukaari pelaa seurajoukkueiden Baltic Sea Cupissa Liettuassa. Kisaa osallistuu seurajoukkueita Suomen lisäksi Virosta, Latviasta ja Liettuasta.
– Kesällä voitimme seurajoukkueiden suomenmestaruuden toisen kerran peräkkäin.
Moni petankkipelaaja harrastaa myös mölkkyä, joka on Lahdessa keksitty peli. Mölkyssä on oma lajiliittonsa, ja lajilla on myös MM-, EM- ja SM-kisat.
– Lajeissa on samoja elementtejä ja ne tukevat toisiaan. Mölkky on leviämässä maailmalla, ja Ranskassa siitä ollaan hyvin kiinnostuneita. Lahdessa pelaamme varmasti maailman kovinta korttelisarjaa. Voitimme sarjan, joten maailman tasolla olemme siinäkin vahvoja, Eronen toteaa.
Erosen oma petankkiharrastus alkoi osin sattuman kautta.
– Työkaverin kanssa huomasimme lehdessä vuonna 1989 ilmoituksen petankin duppel-kisoista Järvenpäässä. Meillä ei ollut mitään hajua pelistä, mutta ostimme kuulat ja menimme pelaamaan. Kumpikin jäi koukkuun, kaveri ehkä vielä enemmän. Jalkapallo vei minut kymmeneksi vuodeksi, mutta sitten taas petankki tuli kuvaan mukaan.
Sen jälkeen Eronen on pelannut kansallisella tasolla ja toiminut maajoukkueen valmentajana.
– Minua pyydettiin liiton puheenjohtajaksi jokunen vuosi sitten. Tänä syksynä liitolle valitaan puheenjohtaja, ja harkitsen vielä oma ehdokkuuttani. Petankki on kuitenkin saanut viime aikoina sen verran myönteistä julkisuutta, että tätä hommaa tekisi mieli jatkaa, Eronen sanoo.