47 vuotta kunnan hommissa – Riitta Ylijärvi näki Hollolan virastotalon ikkunasta Salpakankaan kasvun metsiköstä kuntakeskukseksi

Ikkunan raosta kadulle kuuluva kahvilusikan kilahdus kertoo, että Hollolan virastotalossa on vielä elämää. Kunnan it-henkilöstö työskentelee ja valtuusto kokoontuu rakennuksessa, josta muut toiminnot on kesällä soviteltu entiseen Viirikukon päiväkotiin.

Tänään paikalla on Hollolan Sanomien kutsusta myös 47 vuotta kunnalla työskennellyt ja keväällä tietohallintosihteerin virasta eläkkeelle jäänyt Riitta Ylijärvi.

– Tämä on vähän niin kuin kotiin tulisi, hän tuumii oltuaan viisi kuukautta poissa.

Ylijärvi jos kuka tuntee virastotalon vaiheet oltuaan jo muuttamassa tavaroita sinne vuonna 1978. Hän myös valokuvasi seuraavana kesänä talon juhlavat avajaiset.

– Se oli huvittavaa, että meillä piti olla kansallispuvut päällä. Jostain taisin saada sen lainaksi.

Arkisempaa työasua edustivat tuolloin jakkupuku ja suorat housut.

– Farkkuja ei oikein olisi saanut töissä pitää.

Lähdemme kierrokselle suureen virastotaloon, jonka ulkonäöstä voi olla montaa mieltä, mutta merkityksestä Hollolalle ei.

– Täällähän ei ollut siis mitään, ei noita taloja tuossa. Metsäpolkua pitkin kuljin tähän töihin, sitten tuli T-kauppa tuohon viereen, Ylijärvi muistaa.

Nyt ylimmän kerroksen ikkunoista avautuu kuntakeskuksen yli näkymä, jota harva kuntalainen on päässyt täältä katsomaan.

– Harmittaa vain, ettei ole valokuvia siitä, minkälainen maisema oli. On ollut kiva seurata, miten tämä on lähtenyt kasvamaan, Hollolasta kotoisin oleva Ylijärvi sanoo.

Kehitystä Ylijärvi seurasi aluksi paperien monistajana ja konekirjoittajana. Virasto oli kuin pieni painotalo, minkä jäljiltä arkistohuoneissa on yhä kymmeniä hyllymetrejä dokumentteja.

Ei saanut turhaan juosta käytävillä.

Riitta Ylijärvi

– Nyt näistä ainakin tärkeimpiä vähitellen digitoidaan, kertoo kierrostamme johdattava kunnan tiedottaja Outi Sirviö.

Pitkillä käytävillä on pienten työhuoneiden ovia vieri vieressä.

– Jokaisella oli omat kopit, sait oven kiinni, jos oli tarvetta, ja puhua rauhassa puhelimessa, Ylijärvi arvostaa.

– Kyllä minun mielestäni tämä palveli ihan hyvin, Ylijärvi ajattelee kiinteistöstä, jonka kohtaloa nyt kartoitetaan.

Erään oven vieressä hän huomaa aikoinaan käytössä olleen lähettivalon, jolla lähetti kutsuttiin hakemaan ja viemään paperit haluttuun paikkaan.

– Silloin ei saanut turhaan juosta käytävillä, tänä päivänä taas suositellaan, että ”kävele, kävele!”

Viimeiset parikymmentä vuotta Ylijärvi vietti muutaman metrin päässä kunnanjohtajan suuresta kulmahuoneesta, joka sijaitsee ylimmän kerroksen luoteisnurkassa.

Ylijärven pöydälle digiloikkasi kunnan ensimmäinen tietokone, ja vuonna 1998 hän koosti kunnan ensimmäiset nettisivut.

Pitkää uraansa Ylijärvi kokee edistäneen sen, että työtehtävät vaihtuivat tai uudistuivat noin viiden vuoden välein. Outi Sirviön mukaan tosin iso laatikollinen edellisen tehtävän töitä siirtyi aina mukana, ja monen asian kohdalla todetaan yhä, että ”Riitta hoiti ja tietäisi tämän”.

– Meillä on se ongelma, että kun Riitta teki niin paljon kaikkea, niin kuka nyt tilaa toimistotarvikkeet ja hoitaa nettikyselyt. Meillä on Riitan kokoinen aukko, Sirviö sanoo.

Sisäilmaongelmat tuoksuvat eniten katutason toimistotiloissa. Virastossa on siellä täällä muun muassa ystävyyskaupungeilta saatuja lahjoituksia ja muita esineitä, joiden kohtalo on yhtä avoinna kuin koko rakennuksen. Jos kaikki haluttaisiin säilyttää, olisi ne puhdistettava ja löydettävä sopiva tila.

Kellarikerroksesta löydämme saunatilan ja uima-altaan, joka on nyt tyhjä.

Meillä on Riitan kokoinen aukko.

Hollolan kunnan tiedottaja Outi Sirviö

– Hallitus, valtuusto ja lautakunnat ja puolueet pitivät täällä saunakokouksia ja muita, joskus oli pikkujouluja ja läksiäisiä, Ylijärvi kertoo.

Ahaa, täälläkö päätökset oikeasti tehtiin, provosoin.

– Voihan se olla, että on jotain pohjustettu ainakin, Ylijärvi naurahtaa.

– Kerran viikossa sai tulla yleisellä vuorolla saunaan ja uimaan. Vesi oli kylmää.

Ja sitten se kierroksemme mehevin löydös: juomakaappi, jossa on takavuosina pidetty ”vaikka sun mitä”, siis alkoholia.

– Siihen oli avaimet vain kunnanjohtajalla ja hänen sihteerillään. Vahtimestari kävi hoitamassa sinne sitten juomia. Jotenkin se tuntuu tänä päivänä aika oudolta, Ylijärvi toteaa.

Rohkaisen Ylijärveä vielä paljastamaan muutkin selkkaukset ja pimitetyt skandaalit, mutta hän vakuuttaa Hollolan olleen hyvä työpaikka, mistä pitkät työsuhteet ovat yksi osoitus.

– Se kertoo siitä, että esimerkiksi luottamushenkilöillä on hyvät välit, täällä ei kauheasti riidellä. On luottamus molemmin puolin.

Varsinkin viraston ruokalaa Ylijärvi muistelee lämmöllä.

– Iso pyöreä pöytä oli suosittu. Siinä tapasi muidenkin kerrosten väkeä.

– Sitä yhteisöllisyyttä jää kaipaamaan, keskusteluja työkavereiden kanssa. Tämä oli mukava yhteisö, en kai muuten niin kauaa olisi ollutkaan.