Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Huopatossutehtaassa ei ollutkaan niin kovin hiljaista

Reijo Saajanaho toi Suomen huopateollisuudesta kertovan näyttelynsä Orimattilaan.

Kun näyttelyn aiheena on muun muassa huopatossujen valmistaminen, tulee väistämättä mieleen sanonta ”hiljaista kuin huopatossutehtaassa”.

Huopateollisuushistorioitsija Reijo Saajanaho, onko huopatossutehtaassa hiljaista?

– Ei se ole paikkansa pitävä. Minulle kertoi yksi nainen, että kyllä siellä meteliä oli, vastaa Saajanaho naurahtaen.

Hänen näyttelynsä Suomen huopateollisuudesta on esillä Orimattilan kaupunginkirjastossa lokakuun ajan. Näytillä on esimerkiksi 1950–70-luvuilta valokuvia Lappeenrannassa puoli vuosisataa toimineesta Saimaan huopatehtaasta ja sen työntekijöistä, muuta alan historiaa sekä sekä kolmet erilaiset huopikkaat.

Orimattilaan huopateollisuus saapui vuonna 1945, kun Kirvun kunnasta Karjalasta lähtöisin ollut Mikko Verran huopatehdas Verran huopa saapui tänne evakoitumisen seurauksena.

Imatralta noin 50 kilometriä kaakkoon Karjalan kannaksella sijainnut Kirvu oli useamman huopatehtaan keskittymä, jossa Verta aloitti Saajanahon tietojen mukaan harjoittelijana vuonna 1915, ja perusti myöhemmin oman tehtaansa.

Kyllä siellä meteliä oli.

Reijo Saajanaho

Orimattilassa Verta johti tehdasta vuoteen 1968 asti, ja kuoli 1974. Saajanaho on saanut käsiinsä muun muassa kirjeen vuodelta 1965, jonka Verta kirjoitti Saimaan Huopatehtaan johtajalle.

– Se kertoo kaikenlaista, mitä Verta monien vuosikymmenien aikana oli haastatellut ja koonnut.

Saajanaho asuu Myllykoskella, ja on viettänyt ikänsä Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa. Huopa-aiheen pariin hän päätyi sattumalta, kun lopetetun Saimaan tehtaan arkistomateriaaleja säilöttiin tuttavan varastoon. Ensimmäisen näyttelyn hän koosti 2019, ja nyt Orimattilassa on vuorossa kymmenes kerta.

Oppia huovantekoon suomalaiset olivat hakeneet jo 1800-luvun lopulla Venäjältä.

– Sotien jälkeen alkoi huopatehtaita syntyä vähän joka puolelle kun kaikesta oli pulaa, Saajanaho tietää.

Löytynyt hinnasto kertoo tuotteista: aamutohvelit, hiihtokengät, länkihuovat, syylingit sekä lastaustohvelit, joiden Saajanaho on selvittänyt kuuluneen satamien ahtaajille.

Mikko Verta mainitsee, että ”venäläisiin valmisteisiin verrattuna ovat nämä kotimaassa valmistetut töppöset paljon lämpimämpiä, pehmeämpiä ja halvempia, ja paljon sirompiakin”. Hattujakin tehtiin, ”siroja ja kepeitä”.

Keski-Suomen Jämsästä muodostui Kirvun kaltainen, usean tehtaan keskittymä. Verran lopettaessa Orimattilassa oli ala jo hiipunut. Nykyisin enää yksi tehdas valmistaa pitkävartisia huopikkaita juuri Jämsässä.

– Nyt se voi muotoutua, että nyt on tosiaan hiljaista huopatossutehtaalla, Saajanaho viittaa alun kysymykseen.

Näyttelyn kävijät voivat kirjoittaa vieraskirjaan muistoja tai tietoja liittyen Mikko Vertaan ja Orimattilan huopatehtaaseen.

Näyttely huopateollisuuden historiasta 31.10. asti Orimattilan kaupunginkirjastossa (Lahdentie 65).