Nastolan ilmailukerho ry:n 50-vuotiselle matkalle on mahtunut yllättäviä käänteitä.
Tehdään aikamatka 1970-luvulle. Vuonna 1972 Petter Kulhua perustaa yhdessä 20 muun ilmailuaktiivin kanssa Nastolaan ilmailukerhon. Hänellä itsellään oli tuolloin aktiivinen lentotausta, sillä hän aikoi lentäjän työuralle.
– Olin intohimoinen ilmailija, eikä elämässä ollut mitään muuta. Sitten tuli lama, ja työt loppuivat. Oli tehtävä yksinkertaisesti päätös, että elämä täytyy muuttaa. Olin 12 vuotta ilmassa, joista kuusi aktiivisesti, Kulhua muistelee.
Ilmailukerhon toiminta oli monimuotoista heti perustamisesta lähtien. Lentämisen lisäksi yhdistys järjesti laskuvarjohyppykursseja, ja samaan aikaan maahantoi laskuvarjoja Yhdysvalloista. Lennokkien, eli kauko-ohjattavien pienoisalusten lennätys oli myös osana toimintaa. Viikonloppuisin kerho pyöritti Immilän seurantalon tansseja.
– Saatiin tansseista vetovoimaiset. Paikallinen orkesteri soitti humppaa, ja tupa oli aina täynnä ihmisiä, Kulhua iloitsee.
– Pidimme myös lennokkikilpailuja Nastolan uimarannalla, ja Kukkasen järvenjäälle aurasimme talveksi kiitoradan.
1970–80-lukujen öljykriisin myötä noussut polttoaineen hinta pakotti koneet alas ja harrastetoiminnan tauolle. Tällöin myös yhdistyksen purjekone myytiin. Itse yhdistys kuitenkin jätettiin visusti talteen pöytälaatikkoon odottamaan suvantovaiheen jälkeistä aikakautta.
Sellainen alkoi lopulta 20 vuotta myöhemmin. Timo Hulkko oli harrastanut lennokkeja jo vuosikymmeniä, mutta oli nyt ensi kertaa järjestäytymässä työpaikalta tuttujen muiden harrastajien kanssa.
– Olemme yhdistysten luvattu maa; täällä perustetaan yhdistys joka ikiselle asialle, joten mekin nastolalaiset kaverit lähdimme toimeen. Internet oli onneksi kasvanut jo ulos vaipoistaan, joten löysimme sieltä tiedon jo olevasta ilmailukerhosta. Emme lähteneet keksimään pyörää uudestaan, vaan etsimme kerhon pitäjät, Timo Hulkko kertaa.
Ensimmäinen kokous kutsuttiin koolle 2006, jonka myötä valittiin uusi johtokunta ja perustajajäsenet nimettiin kunniajäseniksi. Ilmailukerhon järjestämä toiminta koki muutoksen, kun lentokoneilla lentäminen ja laskuvarjohypyt jätettiin pois, ja pääpaino siirrettiin sataprosenttisesti kauko-ohjattaviin lennokkeihin.
– Tällaista niin sanottua “ihminen sisällä” -lentämistä ei kerhossa ole. Tämä siksi, että lentotoiminnassa usein talvi rakenneltiin, sitten pari lentoa, jonka jälkeen taas korjailtiin 3–4 kuukautta. Tämän päivän tekeminen on vähän intensiivisempää, halutaan päästä asian ytimeen nopeammin, Hulkko kertoo.
Teknologian kehityksen myötä lennokkien suosio on kasvanut räjähdysmäisesti tähän päivään, mikä osaltaan on vaikuttanut Nastolan ilmailukerhon nykytoimintaan.
– Pienenä haaveiltiin radio-ohjattavasta, kun ei riittänyt raha, eikä aika. Nyt semmoisen saa kaupasta valmiina, joten lajin parissa pyörii ihan uusi porukka, Hulkko toteaa.
Kuivannolla sijaitsee yhdistyksen käytössä oleva lennokkikenttä, joka on toiminnan ydinpaikka. Ilmailukerhon rooli tänä päivänä onkin tietouden lisääminen ja turvallisten harrastuspaikkojen luominen. Erilaiset kilpailut ovat myös osa kerhon arkea.
– On lennokki- ja drone-kilpailuja sekä pienoismallin rakennuskilpailuja, Hulkko listaa.
– SM-tasolla ollaan aika korkealla myös, Kulhua lisää.
Kun pienoisilmailu kiinnostaa, toimii kerho hyvänä väylänä lajien pariin.
– Silloin se polku alkaa oikein, kun ei tule tehtyä sellaisia investointeja, mitä ei olekaan mahdollista käyttää tai tietämättä toimii vastoin säädöksiä, Hulkko painottaa.
– Aikamoisen teknillisen kehityksen läpi on menty 50 vuodessa, Kulhua naurahtaa.