”Passimies oli seurannut jakkaralla istuen, kun hirvi tuli rauhallisesti metsästä pellon reunaan.”
Hirvijahtia ei voi koskaan ennakoida, jokainen jahti on oma tarinansa. Hirvi ei kaadu joka jahdissa, mutta se ei tarkoita sitä, että jahdista puuttuisi mielenkiintoa tai tapahtumia.
Asikkalassa Itä-Asikkalan Metsästysseura oli jahtipäivänä 29. lokakuuta käyttänyt puolet kahdeksasta luvastaan. Luvat oli kolmelle pukille, kolmelle naaraalle ja neljälle vasalle.
– Meillä on metsästysmaita noin 5 500 hehtaaria, joka on jaettu kolmeen alueeseen, joilla pyrimme jahtiin tasapuolisesti. Se on maanviljelijöidenkin toivomus, sanoo jahtivouti Markku Heikkilä.
Seura ei välttämättä käytä kaikkia lupiaan.
– Joinakin vuosina hirviä vain ei tällä alueella ole ollut. Metsästämme vastuullisesti, jotta tulevinakin vuosina harrastus voi jatkua.
– Kuumia vihjeitä hirvien liikkeistä ei ole. Viime yöltä ei ole riistakamerahavaintoja. Aikaisemmat havainnot kertovat, että hirviä kuitenkin on.
Jahtiin lähtee kolme koiraa ja parikymmentä metsästäjää. Heikkilä jakaa passipaikat kuuden vuoden jahtivoutikokemuksellaan.
Itse en ole kuuteen vuoteen kaatanut yhtään hirveä. Jahtivoutina pidän yllä yhteyksiä ja seuraan koirien kulkua maastossa. Joudun sen verran puhumaan, että ääneni paljastaa hirville olinpaikkani. En muutenkaan laita itseäni otollisimmille passipaikoille.
Kolmesta koirasta kaksi ei löydä maastosta hajua.
– Koirasta näkee aika nopeasti, onko sillä hyvä päivä ja pääseekö se jäljille. Jollei hajuja ole, alkaa koirille tie maistua, mikä ei ole koiran vika.
Sen sijaan Kirppu hakee aktiivisesti tekemällä laajaa kierrosta. Äkkiä se ottaa selkeästi suunnan, ja juoksuvauhtikin kiihtyy yhdeksään kilometriin tunnissa.
– Koiramies ilmoitti, että Kirppu lähti nelisarvisen pukin perään. Vasa ja emä jäivät maastoon. Tämä on tuttu kuvio. Pukki ottaa koiran peräänsä, ja emä sekä vasa voivat vaivihkaa siirtyä muualle.
Kirppu ajaa mallikkaasti kohden passia. Pukki livahtaa kahden passimiehen välistä vain parisataa metriä Heikkilästä.
– Passien välillä on tiheikkö, ja pukki painui siitä lävitse. Passimiehet kuulivat risahduksia, mutta mitään mahdollisuutta ampumiseen ei ollut.
Seuraavassa passissa pamahtaa kaksi kertaa. Heikkilä uskoo kokeneen ampujan osuneen, mutta hirvi oli jatkanut matkaansa eikä verijälkiä maastosta löydy.
– Passimies oli seurannut jakkaralla istuen, kun hirvi tuli rauhallisesti metsästä pellon reunaan. Kun hän kurotti ottamaan asettaa, hirvi tajusi tilanteen, lähti vauhtiin ja loikkasi takasin metsään.
Täyttä varmuutta haavakosta ei ole, joten Heikkilä määrää jahdin jatkumaan.
– Joskus haavakko saattaa juosta aika pitkäänkin.
Pukki jatkaa juoksuaan toista kilometriä ilmeisen hyvävoimaisena, kunnes Kirppu äkkiä pysähtyy ja alkaa haukkumaan. Ajossa koira ei hauku, mutta paikallaan olevaa hirveä se haukkuu.
Kaadosta on jälleen toivetta, kunnes koiramies ehtii paikalle.
– Siellä oli puoliksi syöty teeri. Se pysäytti Kirpun.
Heikkilä päättää vielä yrittää pukkia vaikka etumatkaa on paljon. Kirppua ei enää voi laittaa jäljelle vaan koira vaihdetaan Vinskiin.
Vinski seuraa jälkeä Päijänteen rannalle vesijättömaan reunaan. Koira ei vesijättöön mene, mutta se tarkistetaan miesvoimin. Pukki on kuitenkin kadonnut. Toisesta vesijätöstä lähtee pukki, emä ja vasa.
Tämä on toinen porukka, emmekä sitä enää lähde jahtaamaan. Pukki leikki hengellään, mutta selvisi.