Vääksystä kotoisin oleva taiteilija tarvitsee työskennellessään kiihkoa, jopa raivostumista.
Vaikka näyttelytilan suuret seinät ovat pikimustat, on asikkalalaislähtöinen taiteilija Nanna Susi ihastunut Lahden Malva-museon valaistukseen.
– Malvassa on tosi ihanat valot. En muista koska minulla olisi ollut näin ihanat valot missään näyttelyssä, Susi suitsuttaa.
Hänen näyttelynsä Taiteilijatar ja raivoisa rakkaus avattiin lokakuun alussa. Susi on tunnettu värikylläisistä, ekspressiivisistä maalauksistaan. Lähes kaikki näyttelyn teokset ovat valmistuneet tämän vuoden aikana, ja tilassa tuoksuu tuore maali, jota Sudella on tapana sivellä pintaan runsain mitoin.
– Valot tuovat maalauksen pinnat esiin, ja saadaan kohdistettua näin alas. Ne eivät laajene liikaa maalauksen ympärille. Jos laajenisivat, seinästä tulisi harmaa, Susi jatkaa tyytyväisyydestään Malvaan.
Meritoitunut taidemaalari työskentelee tätä nykyä vuoroin Helsingissä kivijalkatilassa ja Roomassa kaupungin kattojen yllä, mistä kertoo myös näyttelyssä esitettävä video.
– Roomassa jokainen kaupunginosa on pieni kylä, Helsingissä Kallio on pieni kylä. Enemmänkin elän kylästä kylään, Susi kokee.
Hän palasi näyttelyn merkeissä kotikylälleen jo viime kesänä, kun teokset olivat esillä Danielsson-Kalmarin huvilassa, jossa hän aikoinaan piti elämänsä ensimmäisen näyttelyn.
Vaikka tie on vienyt Suden (s. 1967) maailmalle, on Vääksy säilynyt rakkaana paikkana.
– Olen ollut siellä aika paljonkin, mutta valitettavasti kun nykyään johonkin lähden, niin melkein Roomaan. Aikaa ei ole niin paljon, mutta osaan yhä Vääksyssä joka ikisen puunkin ulkoa, tunnelmoi Susi, jonka lapsuutta kehysti Vääksyn kanavan seutu.
– Se on minulle tosi iso osa mielenmaisema. Asiat aina tulevat; kesä, ihmiset, ohi lipuvat veneet.
Susi kokee eräänlaisen pysähtyneisyyden olevan yhä mukana maalauksissa.
– Se on siellä pohjalla syvällä sisimmässä, tasapainottavana tekijänä.
Maalatessaan Susi kuuntelee uutisia ja ajankohtaisohjelmia, jotka ovat viime aikoina kertoneet pääasiassa koronasta ja sodasta.
– Kyllä tämä aika on sillä tavalla raju, että ihmettelen, kuinka värikkäitä ja vaaleita nämä [teokset] ovat.
– Uskon, että näistä saadaan voimaa.
Susi kokee maalaamisen yksinäisenä alana, joka suo vain vähän hetkiä ihmisten kanssa. Hän purkaakin ajatuksiaan myös runouteen.
– Ilman sanoja en varmaankaan pystyisi maalaamaan.
Kuvataideakatemiasta vuonna 1997 valmistunut Susi nousi laajempaan tietoisuuteen viimeistään Vuoden nuori taiteilija 2000 -nimityksen myötä.
Näyttelyn nimi puolestaan kertoo taiteilijan herkästä ja intohimoisesta suhteesta taiteen tekemiseen, jossa työskentely on ”kerroksellinen heittäytymisprojekti”.
– Maalaaminen on vaikea laji, se vaatii aika paljon vaivaa.
– Se on ärsyttävää, v-ttumaista, vie kaiken ajan kuin rakennustyöläisenä. Se ei ole siisti sisätyö.
Omaa tyyliään Susi luonnehtii ”herttaisen tökeröksi”. Maalauksista löytää ihmisen ja luonnon symboliikkaa, lähemmin katsoen myös voimakkaan tekstuurin.
– Maalaaminen on aina epätäydellistä, ja se kertoo ihmisestä.
– Ainakin maalauksissa minun täytyy raivostua itselleni. Nämä eivät ole mitään silittelyä. Pitää melkein kiihtyä ja verenpaineen nousta, että saan maalauksen valmiiksi.
Nanna Suden Taiteilijatar ja raivoisa rakkaus -näyttely on esillä Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvassa 2.4.2023 asti.