Urheilijat ovat ”aina kivoja”, kun Piia Andelin saapuu kotiovelle tai kisapaikalle dopingnäytettä ottamaan.
Kymmeninä päivinä vuodessa Piia Andelin lähtee Orimattilasta matkaan tehtävänään dopingtestin järjestäminen.
Hän kuuluu Suomessa melko harvinaiseen, noin sadan dopingtestiavustajan, ammattikuntaan, joka auttaa varsinaisia testaajia vuosittaisten noin 2 500 näytteen ottamisessa ympäri Suomea.
– Joinakin viikkoina voi tulla useampi testi, ja on viikkoja, ettei ole yhtään, Andelin kertoo.
Testaajat liikkuvat aina työparina ja ryhmänä.
– Se voi olla, että lähdetään aamulla neljän aikaan, jos pitää olla vaikka kuudelta urheilijan kotona, tai sitten mennään illalla myöhään.
Toinen tyypillinen tilanne on näytteen ottaminen heti kilpailun tai ottelun jälkeen.
– Yleisesti ottaen urheilijat ovat hyvin valveutuneita, ihan nuoretkin urheilijat, ja ottavat meidät tosi hyvin vastaan, vaikka eihän se hävityn ottelun jälkeen ole kiva juttu. Aina he kuitenkin hoitavat sen ammattimaisesti.
Suomessa dopingvalvonnasta vastaa Suomen urheilun eettinen keskus eli Suek, jolta Andelin saa toimeksiantoja pääasiassa Päijät-Hämeeseen, Kymenlaaksoon, Etelä-Karjalaan ja Etelä-Savoon, mutta joskus ulkomaillekin.
Testi tehdään aina tarkan kansainvälisen standardin mukaisesti ja luonnollisista syistä yllätyksenä, mutta paikka ja tilanteen kesto vaihtelevat.
– Kilpailun jälkeen urheilija saa aina antaa haastattelut, tehdä loppuverryttelyt ja muut huoltotoimenpiteet, me olemme vain siinä mukana valvomassa, ja aikaa vietetään niin kauan kunnes näyte on annettu.
Näyte voidaan ottaa virtsasta, verestä tai molemmista. Virtsanäytteen ottamisessa voi kestää pitkäänkin.
– Viisikin tuntia on ihan normaali vielä. Varsinkin joku pitkän matkan juoksija kilpailun jälkeen kesäkuumalla, niin siinähän sitten odotellaan.
Dopingtestaajista osa on kokopäivätoimisia. Avustajien joukossa on muun muassa liikunta- tai sairaanhoitoalan ammattilaisia, jotka saavat säännöllisesti lisäkoulutusta dopingtestaukseen.
– Monilla on joku muukin työ rinnalla, sanoo Andelin, joka on päätoimeltaan Gym23-kuntosalin yrittäjä Orimattilassa.
Testiavustajana hän on ollut vuodesta 2008 lähtien.
– Minulla ei ole ollut sellaista omaa urheilulajia, olen tehnyt vähän kaikkea aina. Silloin omistin ryhmäliikuntapuolen salista.
Sittemmin sosiaalinen mediakin on tuonut uuden ulottuvuuden testaukseen.
Vain korkeimman tason huippu-urheilijalla on velvollisuus olinpaikkatietojen seurantaan ja tavoitettavuuteen tunnin ajan joka päivä. Muiden liikkeistä voidaan saada vihiä Instagram- ja Facebook-profiileista.
– Vähän sitä katsotaan, kun aika moni urheilija on sosiaalisessa mediassa, niin sieltä näkee onko tämä paikan päällä tai edes Suomessa, ja minä päivänä on julkaissut. Saatetaan mennä sinne tutulle salille, mistä urheilija on päivityksiä tehnyt.
Menetelmien kehittyessä arvokisamitalejakin on jaettu uusiksi tutkittaessa näytteitä jälkikäteen. Andelin ei koe sen muuttaneen suhtautumistaan huippu-urheiluun.
– Ajattelen, että on hirveän hyvä, kun voidaan tutkia myöhemminkin, koska se antaa tietyn signaalin ja toimii pelotteena. Vaikka onhan se totta, että urheilija on silloin jo sen hyödyn ehtinyt saamaan.
– Missä tahansa elämänalalla jotkut toimivat yhteisten sääntöjen mukaan ja jotkut eivät, ja on hyvä, että rikkeestä saa rangaistuksen.
Andelin pitää testiavustajan työtä ja urheilijoiden kohtaamista mielekkäänä.
– Urheilijathan ovat aina tosi kivoja, ja tietysti tämä liippaa läheltä ammattiani. Näkee tosi paljon uusia lajejakin, joita en ole tiennyt olevan olemassa.
– Urheilijat tietävät, että se on heidän oikeutensa tulla testatuksi, ja todistaa olevansa puhtaita.