Vuonna 2020 ensimmäisen romaaninsa Piika julkaissut hollolalainen Mervi Koskinen luo toisessa kirjassaan osittain saman asetelman, josta esikoistaan kehuttiin.
Kaupustelija (Arktinen Banaani, 2023) kertoo nykypäivän kaupustelijasta, eli puhelinmyyjänä työskentelevästä Anni Mäkelästä, joka kamppailee oman arkensa haasteiden ja työelämässä suoriutumisen ristiaallokossa.
– Koen, että haluan kirjoittaa työstä, ja että olen yksi lenkki työläiskirjailijoiden joukossa, Koskinen taustoittaa.
Hän on kirjailijana itseoppinut, ja ehti oli kirjoittamatta parikymmentä vuotta, vaikka voitti nuorempana kirjoituspalkintojakin.
– Piian vastaanotto oli niin hyvä, että se on rohkaissut jatkamaan.
Kaupustelija ei kuitenkaan ole vain ammatinkuvaus, vaan Piian tapaan monien vahvojen teemojen kirja.
– Se on näköjään tyylini, Koskinen naurahtaa.
– Molempien päähenkilöt ovat ihmisiä, joilla on säröjä. Ne eivät ole kauhean vahvoja sankarittaria, vaan tavallaan jopa antisankareita, joita yhdistää naisen kasvutarina.
Kaupustelijan alussa Anni ajautuu psykoosiin, josta tulee hänelle uusi todellisuus, ja sairaus seuraa mukana koko tarinan matkan. Toisenlaisia sävyjä tarinaan tuo Annin suhde netissä tapaamaansa mieheen. Lisäksi työkaverin puolison mustasukkaisuus heijastuu työyhteisöönkin.
Kyllä minullakin oli klassinen toisen kirjan ongelma.
Mervi Koskinen
– Haluan kuitenkin kirjoittaa toivon sanomaa. Loppu on onnellinen, Koskinen tähdentää.
Kirjailija yhtenä motiivina onkin mielenterveysongelmiin, kuten psykoosiin, kohdistuvien epäluulojen murtaminen.
– Hoidettuna tämän sairauden kanssa voi hyvin elää ja toimia työssä. Anni elää normaalia elämää päästyään sairaalasta.
Telemarkkinointi on parjattukin ala, josta itsekin akateemisesti kouluttautunut Koskinen hankki 16 vuoden ajan rahaa muun muassa opintolainojen maksuun.
– Koin itse, että se on työ muiden joukossa, hän sanoo, vaikka kertookin törmänneensä epäkohtiin eri yrityksissä.
– Ala on vähän villi, sellaista sääntelyä ei oikein ole. Toiminta on paljolti yrityskohtaista, ja usein työsopimuksia on vaikea hahmottaa, ne ovat niin monimutkaisia.
Myyjänä etevä Anni haikailee toisenlaiselle uralle.
– Anni on hyvänahkainen ja kiltti, hänen rajansa eivät ole kauhean vahvat. Se johtaa siihen, että hän pelkää hylkäämistä, potkuja, ja haluaa miellyttää.
– Suhteen myötä hän kuitenkin kasvaa, ja tulee määrätietoisemmaksi. Suhde toimii peilinä Annin kasvuprosessille.
Kirjakaupoista jo löytyvä 396-sivuinen Kaupustelija syntyi apurahan turvin reilussa puolessa vuodessa, mitä Koskinen pitää melko nopeana kirjoitustahtina.
– Olen onnellinen siitä, että voin nyt keskittyä kirjoittamiseen, ja käyttää hyödyksi näitä työelämäkokemuksia.
Kaikki ei kuitenkaan kokemuksen myötä helpottunut.
– Ensimmäisen kirjan kohdalla riitti, kun se julkaistiin. Toisen kirjan kohdalla on itsekriittisyyttä paljon enemmän.
– Kyllä minullakin oli klassinen toisen kirjan ongelma.
Hollolassa asuva Koskinen harkitsee parhaillaan paluumuuttoa Tampereelle.
– Olen kuitenkin tamperelainen syntyjäni, eikä Tampere ole minusta mihinkään lähtenyt, vaikka olen asunut jo kaksikymmentä vuotta täällä Päijät-Hämeessä, mutta mahdollinen muutto olisi vasta vuoden päästä aikaisintaan.
Kirjassakin on viittaus työläistaustaan, vaikka Koskinen painottaakin, ettei kyseessä ole autofiktio.
– Lapsuuteni asuin Amurissa, silloin oli vielä Finlaysonin puutalokortteleitakin, kun elettiin 1970-lukua. Kyllä se tietynlainen työn kuvaaminen ja työläisyys voi käydä käsi kädessä tamperelaisuuden kanssa, hahmotan sen itsekin niin.