”Tämä kirja on dokumentti, ja siinä on isä virheineen päivineen."
Antti Hartikainen
Asikkalan kunnallispolitiikassakin vaikuttaneesta Mauno Kedosta on julkaistu kirja Mauno Keto – Mauno, Mane, isi, pappa, jonka on toimittanut Mauno Kedon tytär Päivi Keto-Hytönen.
Kirjassa on Mauno Kedon kirjoittamia kirjeitä Mirja-äidille sodasta ja yliopistolta. Keto osallistui sekä talvisotaan että jatkosotaan. Kirjassa on myös Kedon Päijät-Hämeessä julkaistut Asikkalan kunnallispolitiikkaan, yhteiskunnalliseen toimintaan ja pankkityöhön liittyvät artikkelit. Hän myös kirjoitti varsinkin myöhemmillä vuosillaan useita kotiseutuhistoriaan liittyviä artikkeleita.
– Pidin hurjan tärkeänä, että siinä on isän omat lauseet. Se ei ole mielipidekirja hänestä, vaan hänen omaa tekstiään. Monet ovat moittineet, miten isä käyttää vanhoja sanoja, Keto-Hytönen naurahtaa.
– Hän oli ehkä suorapuheinen, mutta hän osasi myös pyytää anteeksi.
Mauno Keto oli viiden lapsen isä. Hän syntyi 1913 ja kuoli 58-vuotiaana sydänkohtaukseen. Syntyjään hän oli asikkalalainen.
– Anianpeltolaisen Kedon maatilan poika. Mauno lähti Lahden lyseoon opiskelemaan lakia. Opiskellessaan ja sodassa hän kaipasi Asikkalaan, Keto-Hytönen kertoo.
Asikkalassa Mauno nautti erityisesti luonnosta, metsän rauhasta ja vesillä olemisesta.
Mauno ei ollut lainkaan puoluesidonnainen.
Päivi Keto-Hytönen
– Mauno kalasti ja metsästi, hän tykkäsi metsästysporukoista. Hän rakasti kulkea sienimetsälläkin.
Keto-Hytönen intoutui toimittamaan kirjan, koska hän halusi tehdä hyvänä esikuvana pitämäänsä Maunoa tutuksi lastenlapsille.
– Meitä on viisi sisarusta, joista yksi on jo edesmennyt. Lastenlapset eivät oikein tiedä hänestä. Tietenkin olemme kertoneet, kuinka mahtava tyyppi teidän pappanne on ollut, mutta semmoinenhan äkkiä unohtuu lapsilta. Ajattelin, että lastenlasten ja muidenkin olisi hyvä tietää hänen esikuvallisista ominaisuuksistaan, Keto-Hytönen pohjustaa.
Kirjassa ei kuitenkaan esitellä kaunisteltua kuvaa Maunosta.
– Tämä kirja on dokumentti, ja siinä on isä virheineen päivineen. Tässä ei pyritä esittämään mitään kiiltokuvaa hänestä. Hän itse kirjeissään saattaa sanoa esimerkiksi tuhmasti. Hän ei itsekään esittänyt mitään kiiltokuvaa.
Mauno Keto oli kokoomuslainen, valtuutettu, juristi ja pankinjohtajakin, mutta tyttären mukaan hän ei elänyt kuplassa tai välittänyt puolue- ja luokkarajoista.
– Mauno ei ollut lainkaan puoluesidonnainen. Jos Suomen Kansan Demokraattisen Liiton Asikkalan valtuutettu ajoi hyvää asiaa, niin isä meni SKDL:n valtuutetun taakse riippumatta siitä, mitä mieltä kokoomuksessa olisi oltu.
Keto-Hytönen luonnehtii isäänsä isänmaalliseksi ja Hämeen ja Asikkalan asioita ajavaksi.
– Hän takasi pankinjohtajana lainoja myös omaksi vahingokseen. Kun hän näki, että joku ajoi hyvää asiaa tai tarvitsi apua, hän lähti auttamaan ja kärsi rahallisesti nahoissaan monet kerrat.
Asikkalassa Mauno keto toimi valtuutettuna ja oli usein kunnanhallituksessa. Hän viihtyi hyvin myös eri lautakunnissa.
– Hänelle olivat valtavia sydämenasioita Asikkalan tie- ja vesilautakunnat, joiden puheenjohtajana hän oli.
– Hän harrasti Asikkalan kyläteitä. Hän ajeli aina näitä syrjäkylien teitä ja katsoi, että mikä se tietilanne on missäkin. Me lapsetkin olimme usein kyydissä. Asikkalan tieverkostot syrjäkyliltä Vääksyyn olivat yksi hänen suurista elämäntöistään kunnallispolitiikassa. Samoin Vääksyn vesiasiat, koska hän oli kalastaja. Kaikki kalastukseen ja metsästykseen liittyvä oli hänelle tärkeää.
Tammikuussa julkaistu kirja on saatavilla esimerkiksi Suomalaisen kirjakaupan ja Prisman verkkokaupoista.
2
