Hollolan vuoden nuoreksi yrittäjäksi valittu Saara Kukkonen teki 12 vuotta sitten peliliikkeen ja osti sukunsa tilan 23-vuotiaana opiskelijana.
Hollolan Yrittäjät valitsivat Vuoden nuoreksi yrittäjäksi Nikkarin maatilan Saara Kukkosen. Hämeenkoskella sijaitseva tila on ollut hänen suvussaan lähes 300 vuotta, ja paikasta tuli jo varhain hänelle merkityksekäs.
– Kasvoin kaupungissa, mutta isäni viljeli veljiensä kanssa tätä tilaa osa-aikaisesti. Vietimme kaikki lomat ja viikonloput täällä, Kukkonen kertoo.
Ei liene siis ihan täyttä sattumaa, että Kukkonen kouluttautui agronomiksi eli maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi ja päätti ostaa maatilan ollessaan 23-vuotias opiskelija.
– Tiedostin, että kun tilan ostan, se sitoo tavallaan tästä ikuisuuteen. Mutta olin ajatellutkin, että tämä on se paikka, missä haluaisin olla ja viljellä, nyt 12 vuotta tilaa pyörittänyt Kukkonen iloitsee.
Tila on periytynyt polvilta seuraaville, ja sukuselvityksen ansiosta tilan tiedetään olleen suvussa vuodesta 1745 lähtien. Kukkonen on kahdeksas sukupolvi tilalla.
– Tiedän ihmisiä, jotka kokevat vastaavien sukumaatilojen jatkamisen taakkana ja velvollisuutena. Minulle se on aina ollut ennemmin positiivinen juttu.
Eläkepäivistä nauttiva edellinen polvi, eli Kukkosen isä ja sedät, ovat auttavina käsipareina yhä mukana toiminnassa.
– He ovat päälle 70-vuotiaita ja kutsuvat itseään rengeiksi, isäni erityisesti. Setäni ilmestyy aina paikalle, jos meillä on esimerkiksi keväällä kylvöä ja syksyllä puintia, Kukkonen kertoo hymyillen.
Mitä vaan voi tehdä ja opetella, kun uskoo, että osaa ja voi opetella.
Saara Kukkonen
Nikkarin maatila on tiettävästi ainoa luomuparsan tuottaja Suomessa, kun parsanviljelijöitä yhteensä on noin 20. Luomuviljelyssä lannoitteet ovat orgaanisia, eikä kemiallisia kasvinsuojeluaineita käytetä.
– Rikkakasveja harataan ja kitketään viljelykasveja suojellaksemme, Kukkonen toteaa.
Kotimainen parsa eroaa yrittäjän mukaan tuodusta parsasta etenkin maussa, minkä tekee sen tuoreus.
– Sitähän pystyy syömään ihan ottamalla naps pellosta ja suuhun. Ja se on sairaan hyvää, hän kertoo.
Parsa- ja mansikka-aikaan Kukkonen pyörittää tilamyymälää, minkä lisäksi mansikoita on asiakkaan mahdollista poimia myös itse. Viljelyn kylkeen Kukkonen on kehittänyt tilan oman hillosarjan, jossa makuvaihtoehdot, kuten mansikka-anis ja keltavadelma-tyrni, rikkovat perinteistä kaavaa.
Puutarhakasvien lisäksi Kukkonen viljelee perusviljoja sekä öljykasveja, kuten öljyhamppua.
– Siitä puristetaan hamppuöljyä ja tehdään myös kasviproteiinia lihan korvikkeeksi.
Kukkosen vuosi kulkee pitkälti sesonkien mukaan, jotka painottuvat kesään. Alkuvuodesta tehdään paljon hallinnollista työtä tietokoneella sekä analysoidaan edellisvuodelta saatua dataa.
– Maataloudessa on paljon paperityötä muutenkin. Hallinto määrää, että suurin piirtein kaikki täytyy kirjata, hän valottaa.
Vilkkain ajanjakso yrittäjän vuodessa on touko–lokakuun aika ja hän nauttiikin työn vaihtelusta.
– Vaikka työtä on paljon, auttaa se jaksamaan, kun tietää talvella olevan kevyempää. On mukavaa, kun koko ajan on erilaista ja työtehtävät vaihtelevat.
Omina valtteinaan yrittäjäelämän keskellä hän näkee ennakkoluulottoman suhteutumisensa uusiin asioihin sekä kotoa periytyneen asenteensa.
– Mitä vaan voi tehdä ja opetella, kun uskoo, että osaa ja voi opetella.
Kukkonen kokee maatalouspuolta osittain varjostavan tietyn jämähtyneisyyden, kun asiat on tehty sukupolvelta toiselle usein samalla tavalla.
– Olen tyytyväinen, että minulla on rohkeutta tehdä uusia asioita. Todellakin voi tehdä erilailla ja pitääkin tehdä, jos se on hyvä juttu. Minulla ei ole sellaista epäonnistumisen pelkoa.