Pitkän linjan kuoronjohtaja Juha Korkeamäki täyttää 60 vuotta, minkä kunniaksi hän konsertoi Nastolan kirkossa.
Nastolalaisella kuoronjohtaja Juha Korkeamäellä on pian alkamassa seitsemäs vuosikymmen omalla elämänpolullaan. Korkeamäelle merkkipäivä on merkityksellinen etappi, jossa “omiin mittoihin” kasvaminen näkyy ja tuntuu päästä varpaisiin.
– Elämä on seestynyt ja on tullut kypsyyttä itsevarmuuden ja -tuntemuksen kautta. Paremmin tietää, kuka on ja uskaltaa olla oma itsensä häpeilemättä, hän painottaa.
Villähteellä syntynyt Korkeamäki löysi intohimon musiikkiin jo varhain, sillä kuudestakymmenestä vuodesta viisikymmentä on ollut pianonsoittoa.
– Sain joululahjaksi kellopeliflyygelin, jota aloin korvakuulolta soittamaan. Oktaaviala loppui kuitenkin pian, hän kertoo ja näyttää kuinka naputti pöytää koskettimien loppuessa kesken.
Ratsuntiellä asui entinen kanttori Väinö Puusniekka, jonka pianotunneille Korkeamäki pääsi. Siitä lähtien soittaminen ja musiikki olivat oleva osa hänen elämäntarinaa.
Nastolassa ja Päijät-Hämeessä järjestettiin tuolloin harrastajapianisteille soittokilpailuja, joista useita tuleva kuoronjohtaja voitti. Koulussa hänen lempinimensä oli Kanttori lapsuuden urahaaveen mukaisesti.
Uudenkylän lukiosta kirjoittaessaan Korkeamäki miettikin samaa kuin jokainen siihen ikään tuleva – mikä hänestä tulee isona?
Kuoro on instrumenttini ja tavallaan soitan sitä.
Juha Korkeamäki
– Jos musiikista halusi ammatin, kaikkein paras oli pyrkiä [Sibelius-]Akatemiaan. Aloin valmentautua sitä varten ja ihme kumma pääsin sisään.
Opintojen edetessä pianovirtuoosia alkoi kuitenkin kanttorin työtä enemmän kiinnostaa musiikinopettajan työ, niinpä hän päätti luoda työuransa musiikin pedagogisen puolen parissa. Nykyisin hän opettaa musiikkia Mukkulan koulussa.
Korkeamäki on tehnyt pitkän uran paitsi musiikinopettajana myös kuoronjohtajana. Hänen vanhempansa lauloivat Nastolan sekakuorossa, jota hänen isänsä oli perustamassa vuonna 1969.
– Olin Kirkonkylän ala-asteella, kun heillä oli kevätkonsertti. Ja arvaa mitä tein koko konsertin ajan? Minä johdin! Korkeamäki nauraa ja kertoo äitinsä toruneen hänen heiluneen penkissä kuin humalainen.
Oma kuorotaipale alkoi vuonna 1979 silloisessa nuorisokuoro Hymnosissa. Parin vuoden kuoro-opit saatuaan liittyi hän Nastolan sekakuoroon, päätyen lopulta Nastolan mieskuoron johtajaksi.
– Teini-iässä vieroksuin termiä mieskuoro, mutta kuinka ollakaan olen suurimman osan kuorourastani toiminut mieskuorossa ja todella tykkään osa sitä olla.
“Ferrarin rattiin” hän pääsi ollessaan alle kolmekymppinen, kun hän Helsingissä johti kovan luokan ammattilaiskuoroja, kuten Philomela-naiskuoroa sen johtajaa Marjukka Riihimäkeä sijaistaen.
Korkeamäki on aina kokenut käsiensä olevan tärkein työväline musiikissa. Pianonsoiton rinnalla kuoronjohtajana toimiminen on hänelle luontevaa.
– Kuoro on instrumenttini ja tavallaan soitan sitä. Koska se on elävä instrumentti, soundia pystyy niin paljon muokkaamaan ja hakemaan. Pianossa se on paljon rajallisempaa.
Nastolaan puolisonsa Kirsi Korkeamäen kanssa 2000-luvun alussa asettuessaan alkoi musiikillinen pariskunta tulla kuin itsestään vakiokalustoksi esiintyjinä, etenkin seurakunnassa.
– Meitä yhdistää vahvasti musiikki. Kirsi on esiintynyt mieskuoron solistina paljon, ja järjestimme ensimmäisen joulukonserttimme Nastolassa jo vuonna 2004. Yhteistä musiikkiamme on nykyisin paljon TV7:llä.
Kevät tulee olemaan konsertoinnin puolesta vauhdikas ja sitäkin erityisempi. Hymnoksen 50-vuotiskonsertti koettiin pääsiäisenä, mieskuoron 60-vuotiskonsertin Korkeamäki johtaa toukokuussa, mutta oman merkkipäivänsä kunniaksi tulee hän konsertoimaan 22.4. Nastolan kirkossa, tällä kertaa ilman kuoroa.
– Tässä konsertissa haluan tuoda esiin omaa musatuotantoa, Kirsin musaa sekä meille tärkeitä yhteisiä kappaleita. Se on intiimi ja biisit kertovat omaa elämänkerrallista tilitystäni. Mansikkana kakun päällä Junnu Aaltonen tulee soittamaan huilua, kuvailee Korkeamäki tulevaa Sydämeni soi -konserttia.
Sydämeni soi -konsertti la 22.4. klo 14 Nastolan kirkossa.