2
Hannu Nieminen (toinen vas.) kertoo reitistään seuratovereilleen. Ratamestari Heikki Pelkonen (oik.) kertoo seuran suunnistushistorian yltävän 1970-luvulle. Kaisa Korkeamäki
Katso isompi kuva”Kiersin sitä kuin kissa kuumaa puuroa”, kertoo iltarastivastaava Hannu Nieminen nelosrastista. Kaisa Korkeamäki
Nastolan Terä aloitti suunnistuksen iltarastit tällä viikolla. Iltarastikauden avauspaikkana toimi Kartanon koulu eli entinen Erstan koulu, jonka lähiympäristöön pystytetyt toinen toistaan ovelammat rastit saivat paikalle uteliasta suunnistusväkeä perheen pienimmistä varttuneimpiin. Paikalla on aina kaksi ratamestaria, jotka ovat vastuussa kunkin radan suunnittelusta ja toteutuksesta.
– Viikoittain he pystyttävät rastit ja keräävät sitten tapahtuman jälkeen pois, kertoo seuran iltarastivastaava Hannu Nieminen, joka on ollut ratamestaritoiminnassa mukana jo yli kymmenen vuotta.
Seuran iltarastikausi kestää aina lokakuuhun asti, tosin heinäkuun ensimmäisen viikon jälkeen pidetään kesätaukoa elokuuhun asti.
Seuralla on pitkä historia paitsi yhdistyksenä myös suunnistusseurana. 85-vuotias seura toimi ensimmäiset vuosikymmenet voimistelun parissa keskittäen toiminnan vuodesta 1976 täysin suunnistukseen.
– Nastolassa oli monta seuraa, joten silloin päätettiin, että keskitetään Nopsa jääkiekkoon ja jalkapalloon, Naseva hiihtoon ja Terä suunnistukseen, valottaa ratamestari Heikki Pelkonen, jonka isä oli seuran suunnistustoimintaa aikoinaan käynnistämässä.
Nykyisin seura tekee monipuolista yhteistyötä lasten ja nuorten parissa. Partiolaisille pidetään kevätharjoituksia ja paikallisilla kouluilla käydään opettamassa suunnistusta. Seuralla pyörii myös lasten ja nuorten oma suunnistuskoulu.
Kiersin nelosrastia kuin kissa kuumaa puuroa.
Hannu Nieminen
Kauden avausreittiä “koeajamasta” saapuu seuran puheenjohtaja Hannu Lehtonen.
– Kiva suunnistaa! Kunto vaan on sillä tavalla huono, että olisi tehnyt mieli mennä kovempaa, mutta ei päässyt. Rastit löytyivät hyvin, hän kertoo hymyillen.
Puheenjohtaja esittelee illan kartan, ja kertoo oman kulkureitin suunnittelun olevan tärkeä osa suunnistusta.
– Korttelimaisessa ympäristössä joutuu vähän miettimään, mistä menee. On löydettävä lyhin ja juostavin reitti.
Jokainen suunnistaja noudattaa lajin henkeä kunnioittavia sääntöjä.
– Tonteille tai pihoihin ei saa mennä, eikä peesata saa. Jos joku loukkaantuu, oma suunnistus keskeytetään, ja häntä jäädään auttamaan ja hälytetään apua, Lehtonen painottaa.
Iltarasteilla on viime vuosina ollut kävijöitä tasaisesti – noin 30–50 henkilöä tapahtumaa kohden.
– Kyllähän joka vuosi uusiakin tulee mukaan toimintaan. Samalla esimerkiksi nuoria aikuisia muuttaa muualle, joten jäsenmäärä pysyttelee aika samalla tasolla, noin 150–160:ssä, Nieminen kertoo.
Suunnistus on monipuolinen laji, joka kehittää useita fyysisiä ominaisuuksia, kuten kestävyys- ja lihaskuntoa sekä tasapainoa ja kehonhallintaa.
Lajin myönteiset vaikutukset ylettyvät fyysistä kuntoakin syvemmälle.
– Tässä tulee sosiaalista kanssakäymistä, saa olla luonnossa ja pääkoppa paranee suunnistustaidon kasvaessa, Nieminen listaa.
Ongelmanratkaisukyky on olennaisessa osassa lajia, vaikka välillä meneekin hutiin.
– Tänään tuli vähän mokattua tuolla nelosrastilla. Kiersin sitä kuin kissa kuumaa puuroa. Nousin tähän mäkeen ja kiersin tämän mökin kautta melkein moottoritielle, enkä vain nähnyt rastia, naurahtaa Nieminen näyttäessään reittiään kartalta.
2
