Orimattilaan asettuneet ukrainalaiset haluavat olla hyödyksi ja haaveilevat kotiinpaluusta sekä uudesta alusta Suomessa.
Ukrainalaiset saapuivat Orimattilaan tammikuussa, kun valmiiksi tyhjillään olleeseen kaupungin vuokrataloon, Oriontie 3:een, perustettiin vastaanottokeskus. Tällä hetkellä kunnassa on noin 150 ukrainalaista ja määrä noussee vielä 200:aan.
Sodan kauhuista paenneet on otettu kaupungissa avosylin vastaan. Niin seurakunta, Suomen punainen risti (SPR) kuin paikallinen Toivon keskuskin ovat osallistuneet “talkoisiin” muun muassa tavaralahjoituksin. Myös paikalliset asukkaat ovat auttaneet voitavansa.
– Orimattilalaisilta asukkailta on saatu lahjoituksina kaikille sängyt, tuolit ja pöydät, SPR:n Orimattilan osaston vapaaehtoinen Pirkko Heinonen kertoo.
Avunannon kohtaamispaikaksi on perustettu Facebook-ryhmä, Orimattilan tuki ukrainalaisille, jossa ukrainalaiset voivat pyytää tarvitsemaansa ja paikalliset sitä tarjota.
– Ryhmässä on nyt jo yli 400 jäsentä ja koko ajan määrä nousee, iloitsee Heinonen.
Suurin ponnistus on kielen opetuksen järjestäminen, jota organisoidaan täysin vapaaehtoisvoimin.
– Meillä on useampi opetusryhmä, jotka kokoontuvat viikoittain.
Täällä pystymme elämään ilman pelkoa.
Victoriya Vasylenko
Orimattilaan ovat asettuneet nuoret naiset Elena Chorna ja Victoriya Vasylenko. Molemmilla on teini-ikäinen lapsi ja Vasylenkolla lisäksi taapero, joiden kanssa he joutuivat jättämään kotinsa. Chornan lapsi käy ukrainalaista koulua etäyhteyksin, Vasylenkon lapsi aloitti suomalaisen koulun.
– 14-vuotias tyttäreni viihtyy uudessa koulussaan ja kokee koulunkäynnin olevan täällä kiinnostavampaa kuin Ukrainassa, Vasylenko kertoo.
Molempien perheillä alkaa olla kasassa kaikki tarvittava jokapäiväiseen elämiseen.
– 15-vuotiaalta pojaltani puuttuu ainoastaan kannettava tietokone, jolla voisi osallistua paremmin verkko-opintoihinsa. Etsimme käytettyä, joka ei olisi kovin kallis, Chorna kertoo.
Keittiövälineet, kahvinkeittimet, astiat ja lakanat ovat olleet yleisesti kovassa huudossa, mutta nyt tarvetta on kevään ja kesän käyttötavaroille, etenkin polkupyörille, mutta myös urheiluvälineille.
– Etsin alle kaksivuotiaalle lapselleni polkupyörää, jossa olisi työntökahva mukana. Tiedätkö, se sellainen, millä aikuinen voi työntää ja ohjata lapsen ajoa, Vasylenko kuvailee.
Oriontie 3:n huoneistoissa asuu useampi perhe samassa asunnossa. Tunnelma on siis tiivis, eikä yksityisyyttä tai omaa tilaa ole juuri kellään.
– Se on epämukavaa ja hankaloittaa asioita. Meillä on yksiössä neljä petiä. Pieni lapseni heräilee öisin, mikä tietysti herättää kaikki muutkin, Vasylenko kertoo.
Vietetty aika Orimattilassa on tuntunut ukrainalaisista ensisijaisesti rauhalliselta.
– Nautin rauhasta, hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä, sillä kotikaupungissani niitä ei ollut. Se on yhä täynnä jatkuvia räjähdyksiä ja lähes tuhoutunut, Chorna sanoo.
– Täällä pystymme elämään ilman pelkoa, jatkaa Vasylenko.
Suomen kielen opettelu on tuntunut heistä vaikealta ja haasteelliselta, mutta Chornalla on jo tavoitteet asetettu. Hän on innoissaan ajatuksesta työskennellä tulevaisuudessa Suomessa.
– Olen koulutukseltani opettaja ja olisi upeaa voida opettaa täällä, mutta se vaatii hyvän kielitaidon. Olen jo hakenut suomalaiseen yliopistoon. Mikään ei ole mahdotonta.
Kun sota jonain päivänä jää historiaan, Vasylenko haluaa palata kotiinsa ja työhönsä Ukrainaan.
– Kun on toive, kaikki on mahdollista. Ja meillä on toiveemme.