Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Punakaulahanhi vieraili jälleen Kärkölässäkin

Edellisestä visiitistä ehti kulua neljä vuotta.

Kärkölän lintukevään yksi parhaimmista havannoista olivat punakaulahanhet, joista ensimmäinen osui lintuharrastaja Jaana Hinkkasen kaukoputkeen Joenkulman Katinojalla huhtikuun viimeisenä päivänä.

– Olin katselemassa hanhiparvea, kun tundra-, metsä- ja valkoposkihanhien joukosta huomasin punakaulahanhen. Totta kai havainto säväytti, vaikkei se ensimmäinen punakaulahanheni ollutkaan. Elämäni ensimmäisen näin näillä samoilla kulmilla vuosia sitten, Hinkkanen sanoo.

Kärkölässä ensimmäinen havainto lajista on vuodelta 2019, eikä niitä ainakaan lintuharrastajien tilastoissa Kärkölästä sen enempää olekaan.

Hinkkasen havainnon jälkeen Jokikulmalta löytyi vielä sisämaassa tähän vuodenaikaan verrattain harvinainen sepelhanhi, ja toinen lintuharrastaja havaitsi vielä kaksi punanakaulahanhea.

Totta kai havainto säväytti, vaikkei se ensimmäinen ollutkaan.

Jaana Hinkkanen

– Punanakaulahanhi on komea lintu, hieman kuin keraaminen taideteos. Päijät-Hämeessä niitä joinakin vuosina aina nähdään. Tänä keväänä muun muassa Asikkalassa ja Orimattilassa oli ainakin yksi yksilö. Punakaulahanhia esiintyy Hollannissa tarhalintuina, mutta luontaiset pesimäalueet ovat kaukana Siperiassa. Suomessa havaituista on mahdoton päätellä, ovatko ne tarhakarkureita vai kotoisin niiden luontaisilta pesimäsijoilta. Joka tapauksessa ne lasketaan luonnonvaraisiksi linnuiksi, sanoo Päijät-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Tapani Saimo­vaara.

Muita Kärkölässä huhti-toukokuun vaihteen tienoilla havaittuja niin sanottuja pikkukivoja lajeja ovat olleet liejukana, suopöllö ja pikkukuovi.

Lahden seudun kenties erikoisin havainto oli Hollolan Sairakkalanjärvellä huhtikuun lopulla muutaman päivän viihtynyt mustakaulauikku.

Vaikka ulkomaan harvinaisuudet kiinnostavat, Saimovaara kehottaa tarkkailemaan kotimaisia lintuja.

– Suurimmalla osalla menee huonosti. Olen tehnyt vesilintulaskentoja, ja oikeastaan vain sinisorsa ja tavi tuntuvat voivan hyvin. Esimerkiksi nokikana on surullisen vähälukuinen. Aivan tavalliset linnut, kuten kottarainen tai pääskyt, ovat vähentyneet, ja havainnot niiden esiintymisestä ovat arvokkaita. Muutama vuosikymmen sitten peltosirkku lauleli Kärkölässäkin melkein jokaisella pellolla. tänä keväänä lajista on Päijät-Hämeestä tasan yksi havainto.

Lintuyhdistys on nimennyt vuoden lajiksi kuovin, josta toivotaan kansan havaintoja. Ilmoituslomake löytyy yhdistyksen kotisivuilta.

– Kuovi on helposti tunnistettava laji, joka on taantunut kovasti. Nyt ne ovat pääosin saapuneet ja asettautuneet jo reviireilleen, joten havainnot ovat siinä mielessä arvokkaita. Pesiä tuhoutuu vuosittain peltotöiden yhteydessä valitettavan usein, Tapani Saimovaara sanoo.