Mukavan porukan mukavat iltarastit

Asta Lavia luetuttaa emit-korttinsa Juha Räihällä. Urpo Ranta kirjaa suunnistajien ajat käsin tietotekniikkaongelmien varalta.

Soili Kaivosoja

- Hemmetinmoinen pummi tuli.

- Helppo rasti teetti töitä.

- Kaksi pahaa oli. Nelosta etsin, kun en uskonut, että se voisi olla sen matalan kumpareen takana.

Metsiköstä putkahtelee esiin hikisiä, hirvikärpästen puremia suunnistajia, joilla kaikilla on kuitenkin onnellinen virnistys kasvoillaan.

Ilta-aurinko paistaa lämpimästi, vaikka luonto uumoileekin jo syksyä. Ollaan Nastolan Terän iltarasteilla Alhaistentien tuntumassa Kalliojärvellä.

Tällä kertaa iltarastien kolmella eri radalla pyörähti reilut 60 suunnistajaa. Voi sanoa, että pyörähti, sillä pisinkin, viiden kilometrin reitti, vei kokeneilta suunnistajilta vain reilut 40 minuuttia aikaa.

- Suunnistus on aina itsensä haastamista. Eivät ne rastit koskaan löydy täydellisesti, iltarasteilta tuttu Ari Aronen kertoo oman suorituksensa jälkeen.

Viime keskiviikkona ratamestareina toimivat Urpo Ranta ja Juha Räihä. Molemmat ovat olleet Nastolan Terän toiminnassa mukana jo ”iät ja ajat”.

- Koulusta lähtien on tullut suunnistettua isän oppien mukaan armeijan marssikompassilla, muistelee Ranta 70-luvun puolivälissä alkanutta harrastustaan.

- Suunnistusharrastus alkaa monilla ihan lapsesta ja kulkee usein perhekunnittain, Räihä kertoo.

Nastolan Terän järjestämä Iltarastikausi alkoi huhtikuun puolivälissä ja jatkuu vielä syyskuun loppuun. Kauden jokainen iltarastitapahtuma järjestetään eri maastoissa, mutta vuosittain maastot ovat samoja.

- Sen vuoksi nämä tapahtumat eivät palvele kilpasuunnistajia niin hyvin. Iltarastit ovatkin enemmän kuntotapahtuma, Ranta kertoo.

Lahtelainen Asta Lavia käy ahkerasti naapurikuntien iltarasteilla niin Hollolassa, Nastolassa kuin Orimattilassakin.

- Haaveilin pitkään suunnistamisesta, sillä en tykkää ainoastaan juosta. Kävin kolme vuotta sitten Lahden Suunnistajien suunnistuskoulun ja siitä lähtien olen tätä harrastanut, yleensä yksin iltarasteille suunnistava Lavia kertoo.

- Suunnistukseen tuleekin hyvin pian riippuvuus, Juha Räihä tietää kokemuksestaan.

Kolme eripituista rataa mahdollistaa, että koko perhekin pystyy käymään iltarasteilla yhdessä.

- Maasto ratkaisee paljon kuinka vaikeita radat ovat. Jos ei ole paljon kiintopisteitä tai on paljon pusikoita, niin rata on helposti vaikea. Yritämme aina kuitenkin saada selkeitä kiintopisteitä kuten vaikkapa teitä tai polkuja.

Nastolan Terällä on oma nuorisojaos, jossa innostetaan nuoria mukaan suunnistuksen pariin.

- Tämä alkaa olla meillä jo melko ukkoutunutta toimintaa, nuoria tarvittaisiin kipeästi lisää, Ranta kertoo.

Nuorisojaosta vetävä Hannu Lehtonen korostaa, että lasten innostaminen täytyy lähteä leikkimielisyyden ja yhdessä tekemisen kautta.

- Meillä ei ole alussa käytössä edes kompasseja vaan lapsia opastetaan etsimään rastit kartan avulla. Kyllä ne lahjakkuudet erottuvat sitten sieltä joukosta ajan kanssa.

Nastolassa nuoria suunnistajia on opastettu tauon jälkeen taas kahtena keväänä viiden ohjaajan voimin.

- Noin 30 lasta on osallistunut suunnistuskouluun sekä viime että edellisenä keväänä. Sitä kautta myös vanhemmat tulevat mukaan toimintaan. Laji on kiinnostanut tyttöjä hieman poikia enemmän, Lehtonen kertoo.

- Kaikilla iltarasteilla on lapsille oma 1,5 kilometrin rata. Ohjaaja lähtee tarvittaessa avuksi metsään, Hannu Lehtonen lupaa.

Talvisin Nastolan Terä järjestää kuntojumppaa ja sählyä, joiden avulla kunto pysyy hyvänä seuraavan kesän suunnistuksiin.

Keskustelu