Retkellä Hanneksen metsässä

Kantopala 110 vuotta vanhasta visakoivusta, joka myytiin Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien prinssin yksityislentokoneen sisustukseen. VK Simola oikealla. Antti Hartikainen

Antti Hartikainen

Hollolan Kalliolassa kasvaa historiallisella hämäläisellä paikalla Hanneksen metsä. Kyseessä on kymmenen hehtaarin kokoinen arboretum, puulajipuisto.

Hollolan kansalliset seniorit olivat lähteneet parikymmenhenkisellä ryhmällä retkeilemään metsään. Viime viikon keskiviikkona tehdyn retken alkajaisiksi metsän omistajan VK Simola kertoi Hanneksen metsästä ja sen historiasta.

Nimensä Hanneksen metsä on saanut VK Simolan onnettomuudessa menehtyneen tyttärenpojan, Hanneksen, mukaan.

- Tämä palsta tuli äitini omistukseen 1954. Se oli talousmetsää, pääasiassa kuusikkoa. Vaimoni kanssa ostin tämän äidiltä 1973. 1980 aloin varovasti viljelemään tätä puulajipuistoa, VK Simola taustoittaa.

- Sen jälkeen joka vuosi lisäsin tänne jalopuita aina, kun hakattiin muuta metsää pois tieltä.

Nykyään kymmenen hehtaarin metsästä puolet on jalopuita ja toinen puoli talousmetsää.

Vuosikymmenien ajan hartaasti kasvatettu ja monipuolinen metsä pitää sisällään mittavan määrän eri puulajeja. Simolan mukaan niitä on jo suunnilleen 120.

- Osaa on vain yksi kappale, osaa on satoja, kenties tuhansia.

- Minä kerron matkan varrella teille, mitä kannattaa ostaa tontille, ja mitä ei kannata ostaa, Simola vinkkaa tutustumisretken aluksi.

Kierroksella vastaan tulee muun muassa punalehtikoivu, mantsurianjalopähkinä, kloonattu rauduskoivu ja pilvikirsikka. Puulajistoon kuuluu esimerkiksi Amerikasta ja Siperiasta Suomeen aikoinaan tuotuja lajeja.

Matkan varrella Simola esittelee metsän asukkeja sekä kertoo erilaisia puihin liittyviä tiedonjyväsiä. Juurikäävän ja muiden tuholaisten takia tulevaisuudessa ei välttämättä kuusia näy paljoa.

- Professorit väittävät vahvasti, että ne lisääntyvät vääjäämättömästä lisää ja hävittävät meiltä kuuset Suomesta. Douglaskuusi tulee korvaamaan kuusen.

- Tämä douglaskuusi oli Suomessa, mutta jääkausi ei säästänyt yhtään siementäkään. Nykyään täällä olevat puut ovat Amerikasta. Se on toiselta nimeltään Oregon-mänty. Asiantuntijat kiistelevät, onko se mänty, vai onko se kuusi, vai onko se kokonaan oma puulajinsa. Riippuu aina, keneltä proffalta kysyy asiaa, Simola letkauttaa.

Hanneksen metsän tulevaisuudestakin Simola osaa esittää arvioita.

- Kun mennään eteenpäin aikaa 300 vuotta, tämä on tammimetsikköä. Joukossa on jonkun verran siperianlehtikuusta.

Hollolan kansallisten senioreiden mukana retkelle tullut Eero Järvinen nautti päivästä täysin rinnoin. Hanneksen metsässä hän ei ollut käynyt aikaisemmin.

- Tämä oli ihan ehdoton kesän kohokohta näin metsäihmisenä.

- Hyvännäköistä, hyvin hoidettua ja monipuolista. Nimenomaan nämä erikoispuut. Ja se historia, mistä hän on nämä hankkinut, se oli mielenkiintoista kuulla. Ja samoin tämä Simolan suvun tarina tästä tilasta kaikkine erikoisilmiöineen.

Alue on ollut osittain Simolan sukutilaa 1700-luvulta asti. Naapurin tila joutui 1904 vaikeuksiin, jolloin se ostettiin ja liitettiin osaksi Simolan tilaa.

VK Simola raotti myös omaa nuoruuttaan.

- Kun talvella oli hiihtoloma, ajettiin hevosilla savea pellolle. Renki teki kuormia. Se oli pysyvä sääntö joka vuosi.

- Välillä oli pakkasta kovasti. Siellä oli semmoinen pieni kämppä, joka pantiin lämmite puoli kaksitoista, ja kahdeltatoista mentiin syömään eväitä. Ruisleipää, läskiä ja maitoa. Illalla oltiin kuuteen saakka, Simola muistelee.

Siihen aikaan alue tunnettiin vielä Hannusten metsänä, ja se oli joutokarjan laidunmaata.

- Kaikki nuoret hiehot ja kantavat lehmät tuotiin tänne kesäksi. Koulun loppuessa ensimmäinen työ oli tulla tänne aitoja korjaamaan. Mitään tietä tänne ei tullut siihen aikaan.

- Vaikka sitä karjaa kesän kuluessa käytiin täällä aina katsomassa, niin ne metsittyivät väkisinkin. Osa ei ollut syksyllä enää kiinni millään. Joskus lokakuussa myöhään naapuritalon navettaan karjan mukana saatiin kiinni viimeiset hiehot.

Keskustelu