Kärköläläinen Trabant elokuvatähtenä

Timo Laiho esittelee Trabantin polttoainemittaria, joka toimii samalla tavoin kuin öljyn mitta määrän puolen litran tarkkuudella, hän naurahtaa.

Ville Hakala

Kärköläläinen Kari Korvenranta lainasi kerran Trabantia unkarilaistaustaiselta ystävältään Bela Gazdagilta ja lankesi kerrasta ”Itä-Saksan ihmeen” pauloihin.

- Kävin laina-Trabantilla muistaakseni pankissa, enkä ole eläissäni saanut niin paljon huomiota osakseni kuin silloin, Korvenranta muistelee.

Miehen Trabi-kuume nousi niin kovaksi, että hän alkoi kysellä tuttaviltaan, olisiko näillä innostusta lähteä hakemaan Trabanteja Unkarista, josta niitä vielä tuolloin sai edullisesti.

- Pian kasassa oli 11 hengen monialainen porukka, joka suuntasi Unkariin autojenhakureissuun, Korvenranta kertoo.

Elettiin vuotta 2012, kun Korvenranta matkasi Bela Gadzdagin kanssa edeltä Unkariin etsimään ostokelpoisia autoja.

- Olimme liikkeellä viime hetkellä, sillä nyt muutamaa vuotta myöhemmin Trabanteja ei ole enää niin hyvin saatavilla. Ne ovat harrastajien hoteissa, ja hinnat ovat nousseet.

Berliinin muurin murtumisen jälkeen Trabanteja hylättiin katujen varsille ja niitä sai ostaa halpaan 100 D-markan hintaan.

- Nyt hinnat pyörivät Saksassa varmaan jossain tuhannessa eurossa, Korvenranta vertailee.

Unkarista Trabanteja sai muutama vuosi sitten vielä 300-400 eurolla.

Autojen hakumatkasta tuli osallistujille ikimuistoinen kokemus. Mukana ollut kärköläläinen Timo Laiho muistelee, kuinka hänen taivaansininen Trabantinsa sanoi yhteistyösopimuksen irti vain 15 kilometrin ajon jälkeen.

- Mäntään tuli reikä. Onneksi olimme ostaneet myös vara-auton, joka oli vaimoni ajaman auton perässä trailerilla. Matka jatkui sillä, ja sininen auto nostettiin trailerille ja korjattiin illalla, Laiho muistelee.

Pienempiä vikoja oli matkan aikana päivittäin, mutta Trabantin nerokkuus piileekin sen yksinkertaisessa tekniikassa. Lähes kaikki viat ovat suht helposti korjattavissa. Myös varaosia oli saatavilla yllin kyllin, ja niitä lähti porukan mukaan yhden liiterillisen verran, onneksi.

- Tällaiset sattumukset olivat oikeastaan sen matkan suola, ja ne tekivät siitä niin ikimuistoisen. Sellaista reissua ei yksinkertaisesti pysty enää uudestaan järjestämällä järjestämään, Laiho toteaa.

Suurin huoli neljän ajopäivän aikana oli oikeastaan Trabantien turvattomuus. Lujitemuovista valmistettu kori ei juuri törmäyksissä suojaa, ja esimerkiksi auton bensatankki on sijoitettu suoraan moottorin päälle.

- Voi vain kuvitella, kuinka helposti auto syttyy palamaan pienessäkin nokkakolarissa. Itäeurooppalaisen liikennekulttuurin tuntien meno jännitti välillä ihan tosissaan. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin, Kari Korvenranta toteaa.

Kun yhdeksän Trabantin karavaani saapui viimein vappuna 2012 Kärkölään, Järvelän Nesteellä oli satapäinen yleisö ottamassa sitä vastaan.

Trabant on kehittynyt sotaa edeltäneestä DKW-merkistä hiukan eri suuntaan kuin Länsi-Saksan puolella varttunut sukulaisensa Audi - tai oikeastaan jäänyt kehittymättä.

Malli 601 tuli markkinoille vuonna 1964. Se pysyi pitkään lähes muuttumattomana, ja viimeinen Trabant valmistui vappuaattona 1991. Autot on valmistettu pellistä ja muovista, joka on puristettu venäläisestä jätepuuvillasta ja hartsista kovassa paineessa. Kaikkiaan Trabanteja valmistettiin noin kolme miljoonaa kappaletta.

- Nämä muuttuivat vuosien varrella oikeastaan vain karummiksi, kun ne ainoatkin kauniit piirteet poistettiin muotoilusta ja ominaisuuksia karsittiin, Korvenranta toteaa.

Mutta siinä myös piilee hänen mukaansa Trabantien viehätys. Niihin kuuluu tietynlainen rupisuus ja tuulahdus menneestä sosialistisesta maailmasta.

- En todellakaan kaipaa sosialistista järjestelmää tai tällaisia autoja arkeen, mutta kun on nostalgiamielessä mahdollisuus poimia rusinat pullasta, niin mikä ettei, Korvenranta muotoilee.

Timo Laiho komppaa ystäväänsä.

- Tällä on kiva ajaa silloin, kun ei ole pakko. Mutta jos tällä joutuisi ajamaan aina, se ei olisi enää yhtään kivaa.

Timo Laihon Trabant 601 on myös ihan oikea elokuvatähti. Se nähdään nimittäin juuri dvd-levitykseenkin tulleessa lastenelokuvassa Onnelin ja Annelin talvi. Auto bongattiin elokuvaan Kari Korvenrannan kautta.

- Sinne etsittiin pientä ja sympaattista autoa, ja tuottaja oli tosi tarkka myös auton väristä. Timon Trabant täytti kriteerit, Korvenranta muistelee.

Elokuvassa autoa ei nähdä liikenteessä, vaan tarinan lilliputti-ihmiset, Vaaksanheimolaiset, vain nousevat kohtauksissa autosta tai menevät sinne sisään.

- Ajokohtauksissa käytettiin elokuvaan varta vasten valmistettua kauko-ohjattavaa pienoismallia, Laiho kertoo.

Hän kävi tietenkin katsomassa elokuvan paikallisessa elokuvateatterissa heti sen ilmestyttyä.

- Trabantilla tietysti mentiin, ja sainpa muistoksi myös elokuvan mainosjulisteen, jossa Onneli ja Anneli pitelevät sitä pienoismallia, Laiho myhäilee.

Kärköläläisharrastajien Trabanteja voi yrittää bongailla muun muassa Vääksyn mobilisti-illoissa ja Classic Motorshowssa.

Keskustelu