Hämeenkosken lääkärivajeelle paikkaus

Jyrki Joensuu on viihtynyt maanläheisten hämeenkoskelaisasiakkaiden parissa, vaikka terveyskeskuslääkärin toimenkuva on laajentunut valtavasti sitten Joensuun edellisen pestin.

Stiina Ikonen

Lääkärivaje on edelleen laskusuunnassa ja alueelliset erot ovat tasoittumassa, kertoo Lääkäriliiton viime syksynä julkaisema tilasto. Terveyskeskuksissa oli lokakuussa täyttämättä enää 172 lääkärintehtävää eli 4,4 prosenttia. Kyselyyn vastasi kaikki Suomen 163 terveyskeskusta.

Hämeenkosken terveysaseman ostolääkäri vaihtoi muihin tehtäviin joulukuussa 2015. Lääkärin tehtävä laitettiin hakuun, mutta siihen ei ilmaantunut yhtään viranhakijaa.

Se hätkähdytti entistä Hämeenkosken luottamushenkilöä, yleislääketieteen erikoislääkäri ja psykiatrian erikoislääkäri Jyrki Joensuuta. Hän ei halunnut jättää entistä kotikuntaansa pulaan, joten hän aloitti siellä tammikuussa väliaikaisena terveyskeskuslääkärinä. Uusi lääkäri on valittu, ja hänen pestinsä alkaa kesän korvalla.

Joensuun tarinassa on mukana kutkuttava nyanssi, sillä hänen Kristiina-vaimonsa työskenteli kyseisellä terveysasemalla vuonna 1975. Vuotta myöhemmin hän jäi äitiyslomalle.

- Tästä nousi eettis-moraalinen kysymys. Kenen oli kannettava vastuu siitä, että terveysasema uhkasi jäädä lääkäriä vaille? Varsinainen syyllinen oli tietenkin aviomies. Korjatakseni aikaansaannosteni yhteiskunnalliset seuraukset aloitin heti lääkäriksi valmistuttuani työt Kosken terveyskeskuksessa, Jyrki Joensuu muistelee.

Miehen työrupeama Koskella jäi puolen vuoden mittaiseksi, koska hänet kutsuttiin armeijaan helmikuussa 1977.

Neljässäkymmenessä vuodessa suomalaisessa terveydenhuollossa on tapahtunut paljon. Kansalaiselle näkyvin ongelma on, ettei hän pääse lääkäriin. Hämeenkoskella sitä ongelmaa ei nyt ole.

- Jos ajan varaa vaikka keskiviikkona, ajanvarausajan saa tällä hetkellä jo loppuviikolle, Joensuu lupaa.

Hän ei enää ihmettele nuorten lääkäreiden haluttomuutta hakeutua terveyskeskuksiin, sillä työ on muuttunut entistä vaativammaksi.

- Potilaiden hoitaminen on lääketieteellisesti monipuolisempaa ja tutkimusmenetelmät on moninaisempia kuin ennen. Jo tietoyhteys keskussairaalaan laajentaa terveyskeskuslääkärin toimenkuvaa erikoissairaanhoitoon.

Lisäksi ihmiset ovat Joensuun mukaan valveutuneempia kuin aiemmin ja osaavat vaatia hoitoa.

- Ei siinä ole mitään pahaa potilaan kannalta. Hänen pitääkin tietää mahdollisimman paljon omista vaivoistaan.

Lääkäriliitto on laskenut, että 200 lääkärin työpanos kuluu turhiin lausuntoihin ja peräti 600 lääkärin toimimattomiin tietojärjestelmiin. Jyrki Joensuu allekirjoittaa ongelman.

- Tietotekniikka on erinomainen, jos se pelaa ja jos ohjelmat ovat käytännöllisiä. Kokonaisuutena työskentely on kuitenkin hitaampaa, kun ollaan täysin tietotekniikan varassa. Kun se on jumissa, on tilanne haavoittuvainen monella tapaa.

Myös kaikenlaisia etuisuuksia on Joensuun mielestä nykyisin niin paljon, että yhteydet niihin ovat mutkikkaat.

- Täytyy tietää, mitä lääkärin lausunnolla saa. Saako sillä esimerkiksi kuljetuspalveluja. Voi olla, ettei nuori lääkäri ole opiskeluaikanaan nähnyt kaikkia lomakkeita, joten etukäytännöt hahmottuvat vasta työn ohessa.

Jyrki Joensuu on kiinnittänyt huomiota myös muotitermiin, joka on medikalisoituminen. Lääkkeiden käyttö on kokonaisuudessaan huomattavasti runsaampaa kuin Joensuun uran alkutaipaleella.

- Se selittyy osin väestön ikääntymisellä, jolloin hoidettavaa tulee lisää. Mutta tänä päivänä vaivoja myös hoidetaan enemmän lääkkeillä. Viime viikollakin uusin yhtenä päivänä noin sata lääkereseptiä. Ennen en tehnyt viikossakaan sitä määrää.

Joensuu myöntää kärjistävänsä väittäessään, ettei neljäkymmentä vuotta sitten joka toisella ollut diabetesta, verenpainetautia tai kolesteroliarvot koholla. Elintasosairaudet ovat lisääntyneet hyvinvoinnin ja eliniän kasvun vanavedessä.

Työn vaativuudesta huolimatta Joensuu sanoo viihtyvänsä Hämeenkosken pienen aseman ainoana lääkärinä. Ruokatunteja ei kauheasti ehdi pitämään, mutta ihmiset ovat tavattoman mukavia.

Hän lähes liikuttuu muistellessaan nelivuotiasta pikkupotilasta, jolle aluksi lääkärikäynti oli suuren mielipahan aihe.

- Tyttö oli hyvin huolestuneen ja pelokkaan näköinen, vaikka tein ihan normaalia tutkintaa vastaanotolla. Tyttö katsoi alaspäin, tuijotti sukkiani ja ilostui valtavasti huomatessaan, että jalkoihini oli vahingossa sujahtanut eriväriset sukat.

Juuri tällaisten tapausten parissa Joensuu tuntee viime aikoina nuortuneensa vuosikaupalla.

- Koen terveyskeskuslääkärin nykyisen työn antoisana, mielenkiintoisena ja erittäin vaihtelevana. Olen suunnittellut kirjoittavani eräänlaisen raportin havainnoistani, kunhan tehtävä päättyy, hän sanoo.

Keskustelu