Hollolalaiselle Hanna Rapatille Arjen turvaaja -palkinto

Marjaana Kontu

Pitkä ja ansiokas työ lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi palkittiin, kun hollolalainen erityisopetuksen rehtori Hanna Rapatti kävi viime viikolla Helsingissä pokkaamassa Kunnallisalan kehittämissäätiön Arjen turvaaja 2020 -palkinnon. Pystin ja 2 500 euron stipendin ojensi presidentti Tarja Halonen.

– Tosi otettu olen! Tuli tunne, että tekemääni työtä arvostetaan, Rapatti iloitsee.

Palkinnon perusteluissa rehtori saa kiitosta muun muassa nuorten Onks tää normaalia? -chat-palvelun käynnistämisestä sekä yhteistyöhön ja vuoropuheluun panostamisesta työssään.

Erityisopetusta saavia on Hollolassa muuta maata enemmän: useampi kuin joka neljäs peruskoululainen saa tehostettua tai erityistä tukea. Kankaan koulun rehtorina toimivan Rapatin mielestä se kertoo, että toimeen on tartuttu.

– Täällä asiat on otettu vakavasti. Kun tuen tarve alkaa näkyä, me emme jää odottelemaan vaan toimimme. Varhainen puuttuminen on kaikista vaikuttavinta.

– Selittävänä taustatekijä tosin on, että Hollolassa on paljon yksityisiä lastensuojeluyksiköitä ja pääkaupunkiseudulta sijoitettuja nuoria, joille on järjestettävä riittävä tuki.

Vaikka kohennettavaa riittää, hänestä on hienoa, että Päijät-Hämeessä on yhteinen ymmärrys siitä, miten oppilaita tuetaan ja miten toimet kirjataan. Monissa muissa kunnissa toiminta on vielä ”riemunkirjavaa”.

Kankaan koulussa asioita lähestytään lapset edellä.

– Mietimme aina, mikä on lapsen kannalta parasta eikä sitä, mikä olisi helpointa meille aikuisille. Siitä on saatu palautetta, että tuemme ja kannustamme myös erityislasten perheitä, Rapatti sanoo.

Hän uskoo yhdessä tekemiseen eri toimijoiden kanssa.

– Se tuottaa enemmän kuin jos yksittäinen virkamies toimii itsekseen. Mutta yhteistyön suhteen pitää itse olla aktiivinen ja auki ulospäin.

Syrjäytymisen ehkäisyssä on Rapatista iso merkitys jo pelkästään sillä, että nuori saa päättötodistuksen. Jos koulunkäynti tökkii, ei koulu voi pestä käsiään.

– Niitä pieniä lapsen ja nuoren hätähuutoja pitäisi aikuisten kuulla, kaikkien meistä. Olisi uskallettava kysyä, onko lapsella kaikki hyvin, Rapatti pohtii.

Rapatin mielestä nuoren syrjäytymistä ehkäisee parhaiten aidosti läsnäoleva aikuinen.

– Eli että otetaan aikaa, pannaan puhelimet pois ja pelataan vaikka lautapeliä yhdessä.

Yksi tapa kuulla ­nuoria on Onks tää ­normaalia? -chatti, jossa nuori voi anonyymisti keskustella ammattiauttajien kanssa. Vastaamassa on niin oppilashuollon, etsivän nuorisotyön kuin kouluterveydenhuollon ammattilaisia.

Palvelua kokeiltiin viime kesänä Hollolassa, ja kokemukset olivat niin hyviä, että toiminta laajeni maakunnalliseksi. Chat palvelee 7–25-vuotiaita maanantaisin ja keskiviikkoisin kello 16–18 ja perjantaisin kello 13–15.

– Se on saanut tosi hyvää palautetta.

Puolessa vuodessa huolitestin täytti viime vuonna yli 3 000 nuorta ja chatin kautta avautui noin 250 nuorta.

Kipinän alalle Rapatti uskoo saaneensa isovanhemmiltaan.

– Pappa oli koulukodin johtaja ja mummo erityisopettaja, joten vietin kesät koulukotiympäristössä. Sieltä tulee tapa katsoa maailmaa. Ajattelen, että lapset ja nuoret ovat ainutlaatuisia, heillä on oikeus hyvään elämään ja hyvään oppimiseen.

Keskustelu