Heinäsuon kesäteatteri potee miespulaa: "Ollaan käännetty kaikki kivet ja kannot"

Ohjaaja Mervi Valtanen rohkaisee myös miehiä mukaan harrastajateatteriin. Antti Yrjönen

Marjaana Kontu

Kuten niin moni harrastajaryhmä, myös Heinäsuon kesäteatteri kärsii miespulasta.

Ensi kesän näytelmäksi on valittu Mooseksen penninpyöritys, mutta sen toteutuminen riippuu siitä, saadaanko miesroolit täytettyä.

Teatteriryhmä onkin nyt laittanut niin sanotusti kovat piippuun ja etsii miesrooleihin esiintyjiä lehti-ilmoituksella (Hollolan Sanomat 19.2.). Näytelmäryhmän puuhanaista Mervi Valtasta jännittää, tuottaako ilmoitus tulosta. Muut konstit kun eivät ole tepsineet.

– Ollaan käännetty kaikki kivet ja kannot. Naisia on enemmän tarjolla, mutta miehiltä puuttuu uskallus, hän harmittelee.

Mooseksen penninpyöritys toteutuu, jos rooleihin löydetään vielä mies tai pari.

Siinä on ehkä se pelko, ettei uskalla munata itseään. Naiset ovat siinä rohkeampia.

Teatteriaktiivi Mervi Valtanen

Heinäsuolla ei olla ongelman kanssa yksin, Valtasen mukaan saman pulman kanssa painivat muutkin teatteriryhmät.

– Muutama mies on ihan suoraan sanonut, ettei kykene tulemaan lavalle. Siinä on ehkä se pelko, ettei uskalla munata itseään. Naiset ovat siinä rohkeampia.

– Ehkä miehet myös kuvittelevat, että pitää olla verbaalinen, ulospäin suuntautunut tai komea, mutta ei tarvitse! Teatterin suola on juuri siinä, että kaikenlaisia persoonia tarvitaan, tavallisia ihmisiä, joihin on helppo samaistua.

– Meille riittää se, että ihmisellä on into lajiin. Seppä syntyessään ei tarvitse olla, vaan siellä opetellaan.

Hän tietää monen miehen pitkään elätelleen haavetta näyttelemisestä.

– Mutta välttämättä teatteri ja mahdollinen harrastaja eivät kohtaa, ihmisten eivät tiedä, mihin ilmoittautua.

Viime vuonna Heinäsuon kesäteatterissa esitettiin Teetä vaikka väkisin -näytelmää, tulevana kesänä tyylilaji vaihtuu. Ville Hakala

Teatteria vuosia tehneenä Valtanen on huomannut, että kun miehet vain rohkaistuvat, harrastus vie mennessään.

– He ovat hirveän innokkaita, meilläkin on tyyppejä, jotka tekevät tosissaan ja ihan loistavat!

Teatteriharrastuksessa parasta on hänestä yhdessä tekeminen.

– Se yhteisöllisyys, että kokee kuuluvansa porukkaan. Ja se yhdessä tekemisen riemu: vähän kuin jalkapallossa, tässäkään ei maalia tehdä yksin, vaan tarvitaan monta syöttöä. Siinä löytää myös itsestään uutta, huomaa, että pystyy oppimaan uutta.

Viime kesänä Heinäsuolla nähtiin Teetä vaikka väkisin, ensi kesänä tyylilaji on toinen.

– Menemme ranskalaisesta slapstickistä takaisin perinteiseen maalaiskomediaan.

Suunnitelmaa joudutaan muuttamaan, jos miehiä ei lisää löydetä.

– Sitten turvaudumme vaihtoehtoon B eli vaihdamme näytelmään, joka onnistuu pienemmällä porukalla.

Mukaan on jo värvätty kymmenkunta näyttelijää, ohjauksesta vastaa Valtanen. Harjoitukset on tarkoitus saada vauhtiin maaliskuun alussa, ja esityspaikkana on viimevuotiseen tapaan Heinäsuon Suojapirtti, missä ensi-ilta on heinäkuussa. Satapaikkainen sali täyttyi viime kesän esityksissä mukavasti, ja samaa toivotaan tulevanakin kesänä.

– Kun meillä ei ole kallista ohjaaja, tulos riittää meille toiminnan pyörittämiseen.

Keskustelu