Kokenut tikanheittäjä saalistaa yhä uusia SM-mitaleja entisten seuraksi.
Useita tikkaurheiluseuroja edustanut Liisa Hautaniemi on kotoisin Sysmän Valittulasta. Lapsuudenkodissa oli vanhempien lisäksi kolme veljeä. Vuonna 1904 syntynyt isä harrasti tikanheittoa, mutta silloin lajissa ei vielä kilpailtu.
– Ehkä taipumus on tosiaan perinnöllistä. Vanhin veljeni oli tullut äitiin eikä hän osunut kunnolla tauluun. Toinen veli taas heitti hyvin, tulosta 40–41, kuten isänikin. Taipumus on periytynyt minulle, sillä onnistuin jo ensimmäisissä kisoissa Viitailan seurojentalolla, Hautaniemi pohtii 15 vuoden kilpailu-uran jälkeen.
Lapsuudenkodissa oli tikkataulu sisällä talviharjoittelua varten ja niin on Liisalla nytkin kerrostaloasunnossa. Liikaa ei pidä kuitenkaan harjoitella ennen kisoja, sillä sitten herkkyys kärsii.
– Heitin lapsena tikkaa joskus parikin tuntia yhteen menoon, Hautaniemi muistelee.
– Keskittymiskykyä ja rauhallisuutta vaaditaan. En myöskään pahemmin jännitä suoritustilanteessa, sanoo Hautaniemi, joka on heittänyt tikkaa myös kameroiden edessä aamuohjelmissa ja Arto Nybergin ohjelmassa vuonna 2019.
Keskittymiskykyä ja rauhallisuutta vaaditaan.
– Kolmosen aamuohjelmassa Antero Mertaranta juonsi, ja me heitimme Ivan Puopolon kanssa tikkaa. Se oli suora lähetys, hän naurahtaa mukaville muistoille uran huippuhetkistä.
Huippuhetkiä ovat olleet kaksi henkilökohtaista suomenennätystä ja yksi joukkuesuomenennätys. Liisa Hautaniemi aloitti harrastuksen Hollolassa, sillä Lahdessa ei ollut kilpaseuraa. Sen jälkeen hän on edustanut Heinolan, Lammin ja Ilmajoen seuroja. Nyt hän käy kerran viikossa harjoituksissa Asikkalassa, Vääksyn Nuokulla.
– Olemme kilpailleet myös joukkueena Enni Aaltosen ja Eeva Uiton kanssa, Hautaniemi tarkentaa.
Kova kilpailu huhtikuussa Jasmin Suomalaista vastaan Äänekosken SM 50 tikkaa -kisassa nosti hieman jännitystä pintaan, vaikka Liisa Hautaniemi ei yleensä liikoja jännitä. Tällä kertaa tuli hopeaa, vaikka yhdellä kierroksella Liisa Hautaniemi heitti tuloksen 209 ja Jasmin Suomalainen 200. Yhteistulos kuitenkin ratkaisi. Hopea ei selvästikään juuri harmita, sillä kultaisia mitaleja on kertynyt eri kisoista pöydällinen.
– Lahjoitin juuri niitä isompia palkintoja tikkaseuralle, kun ne eivät oikein mahdu mihinkään. Osan säästin, Hautaniemi toteaa ja esittelee edellisen päivän harjoitustulosta: viisi tikkaa menivät kaikki kymppiin.
– En ole koskaan heittänyt kisoissa täyttä viittä kymppiä, 49 on paras kisasuoritus, mutta harjoitellessa olen saanut usein tulokseksi täydet 50.
Viisikymmentä on myös muuten merkittävä luku, sillä niin monta vuotta Liisa Hautaniemi ehti olla työelämässä ennen kuin jäi eläkkeelle noin vuosi sitten. Kilpailuja on paljon vuoden mittaan, ja nyt niihin on entistä enemmän aikaa. Hän tosin käy edelleen freelancer-hommissa Kärkkäisen liikkeissä heittämässä tikkaa. Myös karaokelauluharrastus vie oman aikansa.
Suomen Tikkaurheiluliitto, STUR, on palkinnut Liisa Hautaniemen Vuoden urheilija -palkinnolla toistakymmentä kertaa, ja urheilutoimittajat ovat nimenneet hänet Vuoden tikkaurheilijaksi neljä kertaa.
Innostus ei ole silti hiipunut ja viiden sarja lentää olohuoneessa kirjahyllyn edessä kohti eteistä samalla varmuudella kuin ennenkin.