Ajankohtaista

Hollolalaisfysioterapeutti hoitaa olympiaurheilijoiden paikat kuntoon

Fysioterapeutti Janne Karppinen kertoo, että olympiakisojen aikaan mäkihyppääjille tehdään usein vain viritteleviä ravisteluita ja puserteluja. Kuva: Tuomas Räihä

Hollolasta matkaa tuleviin olympiakisoihin töihin, kuten monesti aikaisemminkin, useampikin henkilö. Uransa lopettanut Sami Jauhojärvi lähtee paikalle Ylen asiantuntijaksi ja Aino-Kaisa Saarinen osallistuu hiihdossa neljänsiin olympialaisiinsa. Hollolalainen fysioterapeutti Janne Karppinen puolestaan lähtee jo viidensiin talvikisoihinsa, tällä kertaa Suomen mäkijoukkueen matkassa.

Salt Lake Cityn, Torinon, Vancouverin ja Sotshin olympialaisten lisäksi Karppinen on käynyt lukuisat MM-kisat. Hänen uransa urheilijoiden parissa alkoi osittain sattumalta.

- Minulla oli 90-luvun lopulla Launeella hierontapalvelu ja silloin yhdistetyn urheilija Mantilan Jari päätyi jostain syystä minulle asiakkaaksi. Hän sitten kysyi, se oli 2000 kevättä, että kiinnostaisiko lähteä yhdistetyn joukkueen mukaan.

Karppinen meni ensiksi yhdistetyn joukkueeseen tavallaan kesätöihin ja jäi lopulta sille tielleen. Alkuvuosina Karppinen yhdisti fysioterapiaopinnot ja työt, eikä kiertänyt koko kautta joukkueen mukana. Lopulta kokonaisia kausia tuli useita, ensin Suomen yhdistetyn- ja mäkihyppyjoukkueessa, sitten myös Japanin ja Norjan mäkihyppymaajoukkueissa. Parhaimmillaan tai pahimmillaan matkapäiviä tuli 230 vuodessa.

Tällä kaudella omaa vastaanottoa Lahdessa pitävä Karppinen jakaa mäkihyppymaajoukkueen fysioterapeutin vastuun toisen fysioterapeutin kanssa. Karppinen on mäkijoukkueen mukana muun muassa kesäleirityksessä, puolessa maailmancupin osakilpailuista, kotimaan maailmancupeissa ja nyt olympialaisissa.

Kahden ja puolen viikon olympiamatkasta tulee työntäyteinen. Oman työnsä lisäksi Karppinen auttaa kisoissa muun muassa valmennustornissa. Fysioterapia on kuitenkin hänen tärkein työsarkansa.

- Toiset urheilijat viihtyvät kisoissa paljonkin fysioterapeutin pöydällä, toiset vähemmän. Lähinnä tehdään jaloille sellaisia viritteleviä ravisteluita ja puserteluja, mäkihyppy on kuitenkin aika herkkä laji. Selkääkin käsitellään paljon, Karppinen kuvailee työtänsä olympialaisissa.

Fysioterapia auttaa yleensä urheilijoiden fysiikkaa, mutta joskus terapiahetkestä voi olla hyötyä myös päälle.

- Se on intiimi tilanne, kun hoitoa tehdään, niin kyllä siinä helposti käydään asioita läpi ja keskustellaan. Se on yksi tämän työn hienouksia, kun pystyy kuuntelemaan ja olemaan tarvittaessa tukena.

Karppinen kertoo pitävänsä myös työskentelystä niin sanotusti "tavallisten" ihmisten ja arkipäiväisten ongelmien kanssa. Silti huippu-urheilussa ja varsinkin olympiakisoissa on oma hohtonsa.

- Kyllä ne hienoimpia reissuja on työurallani ollut. Puitteet voivat olla huonotkin jossain. Esimerkiksi Torinossa oli kisakylät vaiheessa, paska haisi joka puolella, oli epäsiistiä ja karmit jäi käteen ovesta. Mutta kyllä silti voi aika ylpeänä olla, että pääsee mukaan. Kyllä ne olympiakisat kohokohtia on.

Karppinen nostaa hienoimmaksi muistokseen ensimmäiset olympiakisansa Salt Lake Cityssä vuonna 2002. Yhdistetyn joukkueessa tuolloin työskennellyt Karppinen seurasi läheltä, kun Samppa Lajunen voitti kaksi olympiakultaa, Jaakko Tallus hopeaa ja Suomi joukkuekullan. Hienoja muistoja ovat myös Janne Ahosen mäkiviikon voitot ja Oberstdorfin MM-kulta vuonna 2005 sekä Norjan Anders Bardalin olympiapronssi Sotshista 2014.

Pyeonchangin olympialaisissa mäkimiehiä hoitava Karppinen ei aseta omilleen kovia menestyspaineita.

- Meillä on aika kokematon joukkue Jarkko Määttää ja Janne Ahosta lukuun ottamatta. Jos he pystyisivät tekemään omia parhaita suorituksiaan, niin meillä on hyppääjiä toisella kierroksella. Hyvä tavoite olisi, että pystyisimme tekemään joukkueena hyvät ja ehjät kisat.

Tuomas Räihä

Suosittelemme