Ajankohtaista

Pakinan aiheet hersyvät arjesta

Päivi Rämö poimii aiheet pakinohinsa arjesta. Hänen äänensä on Hollolassa monelle tuttu, sillä leipätyökseen hän vastaa Hollolan kunnan keskukseen. Kuva: Marjaana Kontu

Mitä yhteistä on kalsareissa kaupassa kulkevalla miehellä, ojasta ongitulla leopardihuivilla ja sulaneella soppakauhalla?

Ainakin se, että ne kaikki ovat antaneet Päivi Rämölle aiheen pakinaan.

Hollolassa asuva Rämö on kirjoittanut pakinoita eri lehtiin pian 30 vuotta. Hänen tavaramerkkejään ovat arjen sattumuksista kumpuava huumori ja ytimekäs ilmaisu. Hänestä hyvä pakina menee lukijan tunteisiin.

- Se voi olla hersyvän hauska tai liikuttava. On myös välttämätöntä, että lukija välillä yllätetään! Ja kielen pitää olla hyvää.

Aiheensa hän poimii arjesta, niitä ihan pompahtelee, joten tyhjän paperin tuskaa hän ei pode.

- En koskaan aloita kirjoittamista, jollen tiedä, mistä kirjoitan. Kun kirjoittaminen lakkaa olemasta ilo, lopetan.

Vaikka aiheet ovat arkisia, hän ujuttaa mukaan mielikuvitustakin.

- Jokaisessa jutussa on jotakin totta, jotakin keksittyä. Jos lukija arvaa väärin, mikä on keksittyä, minä saan pisteen.

Hän on aiemmin kirjoittanut Kotikirkko- ja Martat-lehtiin ja vuodesta 2011 Etelä-Suomen Sanomiin. Palautetta hän kertoo saavansa paljon, paras paikka siihen on kuulemma Prisman hedelmävaaka.

- On tosi kivaa, että tulee palautetta, se on polttoainetta kirjoittajalle.

Rämön ääni on monelle tuttu, sillä nykyään osa-aikaeläkkeellä oleva nainen on hoitanut pitkään kunnan keskusta ja vastaa tätä nykyä myös hyvinvointiyhtymän puheluihin.

Kirjoittanut hän on pienestä pitäen, julkaisukynnys ylittyi 1970-luvulla, kun Skrippaduidaa ja Liuskakiviromaani ilmestyivät Kontakti-sarjassa. Sittemmin pakinointi vei voiton.

Kirjoittamisen ohella hän rakastaa sukkien kutomista.

- Samalla kun kudon, kuuntelen radiosta musiikki- ja puheohjelmia.

Nyt ilmestynyt Lääkettä lievään alakuloon on hänen kolmas pakinakokoelmansa. Siihen on koottu aiemmin julkaistuja ja uusiakin tarinoita. Kirjoittajana hän on itseoppinut.

- Kielenhuolto on yksi päättymättömistä projekteistani. Olen myös aina lukenut kaunokirjallisuutta, olen kirjastoauton pysäkin ainoa asiakas Vesalassa.

Omia suosikkeja ovat esimerkiksi Enni Mustonen ja Mikko Kamula. Se Rämöä vähän huolestuttaa, että lukemisen suosio on laskussa.

- Ja aina on jokin mökäradio päällä, jossa puhutaan huolimattomasti. Sen takia itse vältän television katselua - että voisin säilyttää oman äidinkieleni.

Eivätkä kirjoittajalta aiheet ole ehtymässä jatkossakaan. Hänen lukijoilleen on tutuksi tullut tonttu nimeltä Läylämö Kurkijalka, ja teema saanee jatkoa.

- Tontut ovat nyt ruvenneet viehättämään! Ne hilpaisevat minun päässäni piirileikkiä, joten varmaan minun täytyy antaa niiden kertoa, mitä ne haluavat minulle kertoa.

- Ajattelin kirjoittaa satukirjan aikuisille. Aihe kiehtoo, koska tontuista ja haltijoista saa kirjoittaa mitä tahansa.

- Tontuilta me ihmiset voisimme oppia kärsivällisyyttä. Aina ei tarvitse olla kivaa, elämä on aika paljon arkea.

Marjaana Kontu

Suosittelemme