Ajankohtaista

Canopy piloting -lajin SM-kisat käytiin Vesivehmaalla

Silmien korkeudella tapahtuva vauhdikas laskuvarjourheilu on yleisöystävällistä. Nopeudet voivat nousta yli sataan kilometriin tunnissa. Kuva: Atte Pöytäkangas

Canopy piloting eli swooppaus on laskuvarjourheilulaji, jossa liidetään lähellä maanpintaa puolentoista metrin korkuisten ratamerkkien välissä. Lajissa kilpaillaan nopeudessa, pituudessa, tarkkuudessa ja lisäksi näiden yhdistelmässä.

Nopeudessa kilpailija liitää tolpilla merkityn radan läpi mahdollisimman nopeasti niin, että joku ruumiin osa on koko ajan porttien tasolla. Ensimmäinen rataportti on lajiin suunnitellussa vesialtaassa.

Pituudessa kilpailijan on otettava vesikosketus viimeistään ensimmäisen portin kohdalla ja lentää porttien läpi mahdollisimman pitkälle.

Tarkkuudessa hyppääjän tulee lentää ensimmäisen portin läpi ja laskeutua tarkkuusalueelle. Lisäpisteitä saa vesikosketuksesta porttien kohdilla, ja miinuspisteitä jos laskeutuu yli tarkkuusalueen.

Vauhdin kerääminen ja syöksyn oikaisuun valmistautuminen alkaa muutaman sadan metrin korkeudessa. Hyppy oikaistaan vaakalentoon ensimmäisen portin kohdalla. Kilpailijoiden jalat ovat kovilla, sillä laskeutumisvaiheessakin vauhtia on vielä noin neljäkymmentä kilometriä tunnissa.

Vesivehmaan kentällä 30.7.-3.8. järjestetyt helteiset SM-kilpailut huipentuivat mitalien jakoon. Varsinaisia kilpailupäiviä olivat keskiviikko ja torstai. Sääntöjen mukaan kisoissa pitää olla kaksi harjoituspäivää ja lajin sääherkästä luonteesta johtuen myös yksi varapäivä.

Pituuden suomenennätysmies Juho Mäntylä rohmusi itselleen kaikkien lajien kultamitalit. Klas Ramsay voitti kolme kertaa hopeaa ja kerran pronssia. Jukka Ruhalle irtosi yksi hopea ja kaksi pronssia. Ville Korhonen ylsi pituuskilpailun kolmanneksi.

Suomessa on aikaisemmin pidetty yhdet lajin SM-kilpailut Turussa kovalla maalla vuonna 2005.

Tanskassa kilpailtiin viime vuonna hypäten Kööpenhaminan keskustan poikki kulkevaan jokeen. Yhdysvalloissa ammattilaiset kiertävät kilpailuja sponsorien tuella.

- Melkein kaikki maailman parhaat ovat jenkkejä. Siellä kausi kestää koko vuoden ja kisoja on koko ajan joka puolella. Meillä Suomessa kaikki ovat amatöörejä, kertoo ratamestari Jarkko Kröger.

Krögerin mukaan tapaturmia sattuu, mutta harvemmin mitään hengenvaarallista. Hän kertoo, että muutama vuosi sitten Ruotsissa kilpailussa kuoli yksi osallistuja.

- Meillä yksi tuomareista on lääkäri, mutta mitään ambulanssia ei ole päivystämässä.

Suomen ensimmäinen harjoitteluun sopiva vesiallas saatiin Asikkalaan viime vuonna. Harrastajia koko maassa on tällä hetkellä parikymmentä. Yksi HLU:n tavoitteista onkin tuoda lajille näkyvyyttä ja kasvattaa harrastajamääriä.

- Katsotaan mitä se on 10-15 vuoden päästä. Nyt kun meillä on allas, voidaan ottaa ulkomaalaisia valmentajia ja järjestää tapahtumia. Näin saadaan lajia eteenpäin.

Kisojen järjestäminen on Krögerin sanoin ollut "aikamoista säätämistä". Puolen vuoden aikana on tehty tapahtuman eteen paljon töitä.

- Tunteja en ole laskenut. Onneksi on vapaaehtoisia tekemässä ja tuomarit ovat käyneet maailmalla katsomassa ja tuomaroimassa, he osaavat hommansa.

Yksi uuden ja pienen lajin haasteista on löytää päteviä tuomareita. Vesivehmaalla onkin kesän aikana järjestetty kaksi sääntökurssia oppilastuomareiden mukaan saamiseksi.

Atte Pöytäkangas

Suosittelemme