Ajankohtaista

Kotikummi-toiminta laajenee Nastolaan

Vapaaehtoinen kotikummi Kalle Leino tapaa omaa ikäihmistään kerran viikossa. Tukea vapaaehtoisena toimimiseen hän saa tarvittaessa projektipäällikkä Anna Lappalaiselta ja muilta Kotikummi-projektin työntekijöiltä. Kuva: Ville Hakala

Liian moni vanhus tuntee itsensä tahtomattaan yksinäiseksi omassa kodissaan, kun omat tukiverkostot puuttuvat ja toimintakyky ei enää mahdollista itselle mielekkäiden asioiden tekemistä. Ulos ei uskalleta yksin lähteä, eikä kaikilla ole läheisiä, joille soittaa.

Lahden Diakonialaitoksen keväällä käynnistynyt Kotikummit-vapaaehtoistoiminta yrittää osaltaan helpottaa tätä ikäihmisten yksinäisyyttä ystävätoiminnan avulla. Hankkeen tavoitteena on tuoda iloa ikääntyneen arkeen ja lisätä hyvinvointia.

- Projektissa toimitaan niiden ikäihmisten parissa, jotka tarvitsevat tukea kaikista kipeimmin. Kolmevuotisen projektin tavoitteena on, että löytäisimme oman kotikummin sadalle lahtelaiselle kotihoidon piirissä olevalle ikäihmiselle, projektipäällikkö Anna Lappalainen kertoo.

Kotikummit-toiminta on laajenemassa myös Nastolan alueelle.

- Olimme esittelemässä toimintaamme Sadonkorjuujuhlassa Rakokiven torilla, ja sieltä löytyi jo kolme ensimmäistä vapaaehtoista mukaan. Lahdessa on tähän mennessä ollut mukana viitisentoista kotikummia, Lappalainen kertoo.

Vapaaehtoiset kotikummit vierailevat ikäihmisen kotona säännöllisesti tuoden heidän päiviinsä kaivattua juttuseuraa ja läsnäolijaa. Vapaaehtoiseksi riittävät tavallisen ihmisen tiedot ja taidot sekä halu auttaa.

- Vapaaehtoiset opastetaan tehtävään kaksi iltaa kestävässä perehdytyksessä. Kotikummiksi tulevat myös haastatellaan, jotta heille löytyisi mahdollisimman sopiva ikäihminen. Parhaimmillaan toiminta lisää hyvinvointia puolin ja toisin.

Lahtelainen Kalle Leino on toiminut kotikummina toukokuusta lähtien.

- Lähdin mukaan, kun mediasta on saanut lukea vanhusten yksinäisyydestä, ja totesin, että minulla voisi tällaiseen olla aikaa, Leino kertoo.

Hän tapaa 92-vuotiasta kummiystäväänsä kerran viikossa.

- Sellaiset pari tuntia siinä menee kerrallaan. Olemme käyneet muun muassa autoilemassa ja pullakahveilla erilaisissa paikoissa.

Leinon mukaan hänen kummiystävällään on jo lähimuisti heikentynyt, mutta jutustelu sujuu, kun yhteisiä kiinnostuksen kohteita löytyy.

- Viipuria olemme puolustaneet moneen kertaan ja urheilusta puhumme paljon. Ainut, mikä minua harmittaa on se, että en osaa pelata shakkia, ja tämä kaverini on taas ollut kova shakkimies, Leino hymyilee.

Hän muistuttaa, että Kotikummi-toiminta ei ole mitään rakettitiedettä.

- Se on ihan tavallista ihmisten välistä keskustelua ja läsnä olemista.

Nyt Leinolla on omien sanojensa mukaan jo puolitoista kummitettavaa, sillä hänen vaimonsakin innostui eläkkeelle jää­tyään mukaan toimintaan.

- Vierailemme ikäihmistemme luona myös yhdessä.

Kaikkein ensimmäisenä lahtelaisena kotikummina aloittanut vapaaehtoinen Kati Munter kertoo muun muassa ulkoilevansa oman rollaattorilla liikkuvan kummitettavansa kanssa.

- Myös minun ystäväni on dementoitunut, eikä välttämättä muista enää minuutin jälkeen kasvojani, mutta kyllä hän joka kerta ilmaisee viihtyvänsä kanssani. Me juttelemme niitä näitä, ja itselleni on paras palkinto tästä on se kiitollisuus ja onnellisuus, minkä käynneilläni saan ja voin antaa, Munter toteaa.

Kotikummit-projektin seuraavat vapaaehtoisten perehdytykset järjestetään Lahdessa ti 4.9. klo 17-19 ja ti 11.9. klo 17-19 Lahden Diakonialaitoksen tiloissa, Ahvenistonkatu 2, ja Nastolassa to 4.10. klo 17-19 ja to 11.10. klo 17-19 Palvelukeskus Linnunlaulussa, Toripolku 10.

Ville Hakala
ville.hakala@seutuneloset.fi

Suosittelemme