Ajankohtaista

Kennelliitto palkitsee hollolalaiskasvattajan

"Se lämmittää, kun saa hyvää palautetta pennun ostajilta, että on onnistunut kasvattamaan heille kivoja kavereita", sanoo viikonloppuna palkittava mäyräkoirien kasvattaja Elina Vaittinen.

- Ihmisrakkaita ja rauhallisia, mutta touhua ne vaativat.

Näin kuvailee kasvattejaan Elina Vaittinen, jonka Kennel Dachswagen on erikoistunut pitkäkarvaisiin kääpiömäyräkoiriin.

Kutajärveläinen kennel saa viikonvaiheessa Helsingin Koiramessuilla suurimman tunnustuksen, jonka kasvattaja voi Suomessa saada, eli Kennelliiton Vuolasvirta-palkinnon. Tunnustuksella palkitaan Seutu4:n levikkialueelta myös asikkalalainen Kikka Korjula, joka kasvattaa Beryllos-kennelissään welsh corgi cardiganeja.

Elina Vaittinen on tunnustuksesta mielissään.

- Onhan se hieno saavutus! Se merkitsee, että on onnistunut jalostamaan koiria, jotka ovat sekä ulkomuodoltaan että käyttöominaisuuksiltaan hyviä.

Eläinlääkäri perusti kennelinsä kymmenen vuotta sitten puolivahingossa. Hän oli hankkinut ensimmäisen koiransa opintojaan aloittaessaan.

- Halusin pienikokoisen koiran, joka ei ole pelkkä seurakoira. Sitten otin koiralle kaveriksi sijoitusnartun, ja aloin miettiä pentujen teettämistä.

- Koiraharrastus vei mukanaan vähän vahingossa.

Kotona telmii kolme koiraa, lisäksi hänellä on yksi sijoituskoira. Aiemmin sijoituskoiria on ollut useita. Kaikkiaan hänen hoivistaan on maailmalle lähtenyt jo 52 koiraa.

Rodusta on kolme muunnosta, eli mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira.

- Periaatteessa minunkin kasvateissani on jokaista, koska pennut voivat jäädä liian pieniksi tai kasvaa liian suuriksi. Seuraavaksi on suunnitteilla kaniinimäyräkoirapentue keväällä.

Perheeseen syntyi vuosi sitten vauva, mikä on tuonut uusia haasteita kennelin pitoon.

- Näyttelyissä ja kokeissa en ehdi käydä niin paljon kuin aikaisemmin.

Kasvattajan tavoitteet ovat kirkkaat.

- Luonne ja terveys ovat minulle ykkösasiat. Haluaisin myös säilyttää koirissani niiden käyttöominaisuuksia, eli että ne eivät olisi vain seurakoiria vaan pystyisivät myös suoriutumaan rodunomaisista tehtävistään.

Kääpiömäyräkoiria on perinteisesti ollut metsästäjän apuri kaniininmetsästyksessä.

- Mutta nykyään niitä käytetään lähinnä jäniksen tai kauriin ajometsästykseen.

Koiriensa käyttöominaisuuksista hän saa tietoa käymällä niiden kanssa pienoismäyräkoirien taipumuskokeissa ja metsästyskoirien jäljestämiskokeissa.

- Harvoin ovat tarvittavat tulokset jääneet saamatta.

Koirat viihtyvät sohvalla, mutta kaipaavat toisaalta tekemistä.

- Ne rupeavat tekemään tuhoja, jos niille ei keksi tekemistä.

Kääpiömäyräkoiran kanssa voi harrastaa monenlaista.

- Kaikkea, missä käytetään nenää. Agilityäkin olen niiden kanssa harrastanut.

Koska rotu on lyhytraajainen, sille voi tulla niveliin ongelmia tai välilevyjen rappeutumia.

- Vanhemmat narttuni ovat kärsineet välilevytyrästä. Sitä yritetään vastustaa vapaaehtoisilla selkäkuvauksilla.

Ylijalostuksen aiheuttaminen ongelmien torjumisessa kasvattajalla on hänestä suuri vastuu.

- Kasvattajan pitää panostaa siihen, että koira pystyisi elämään hyvää elämää eli hengittämään ja liikkumaan normaalisti.

Kääpiömäyräkoirat voivat elää jopa 15-vuotiaiksi.

Palkitsevinta kasvattajan työssä on koiran omistajien tyytyväisyys.

- Se lämmittää, kun saa hyvää palautetta pennun ostajilta, että on onnistunut kasvattamaan heille kivoja kavereita.

Työtä helpottaa eläinlääkärin koulutus.

- Jos ostaja haluaa, olen järjestänyt toisen eläinlääkärin tarkastamaan pennun. Yleensä olen kyllä itse tarkempi kuin muut lääkärit, Vaittinen nauraa.

Hän korostaa kasvattajan vastuuta koiran myynnissä.

- Pitää katsoa, että koira saa kodin, jossa sille tarjotaan virikettä ja jossa se on perheenjäsen. Muutaman kerran olen joutunut kieltäytymään pennun myymisestä.

Marjaana Kontu

Suosittelemme