Ajankohtaista

Hopoki on jääkiekkoa ja kaveruutta

- Sellaista sosiaalikiekkoahan tämä on. Treenien jälkeen mennään joskus... tai oikeastaan aina porukalla tuohon Vihreeseen Neloseen kaljalle, toteaa hollolalaisen harrastekiekkoseura Hopokin kantaviin voimiin kuuluva Mikko Sorri.

- Tuskin tämä kaveriporukka olisi pysynyt näin tiiviinä ilman tätä kiekkotouhua, vahvistaa myös joukkueessa alusta asti pelannut Kalle Bäckman.

Alunperin Hollolan Kiekon rullakiekkoporukaksi perustettu Hopoki täytti viime vuonna 20 vuotta, mutta pyöreitä vuosia juhlistetaan vasta tulevana viikonloppuna osallistumalla Ahvenanmaalla järjestettävään kutsuturnaukseen.

Viime vuosina Hopoki on keskittynyt lähes täysin jääkiekkoon, ja rullakiekko on jäänyt sivuun.

- Jääkiekkopuoli alkoi oikeastaan siitä, kun Hookoo nousi vuosituhannen vaihteessa kakkosdivisioonaan, ja osa porukasta alkoi pelata Hopokin paidassa kolmosta vähän niin kuin farmiseurana, Bäckman muistelee.

Kolmosta joukkue tahkosi parin kauden ajan, mutta lopulta joka viikonlopun reissaaminen alkoi kyllästyttää joukkuetta, ja Jääkiekkoliiton sarja vaihtui harrastekiekkoon.

- Meillä oli kyllä ihan kova porukka, eikä kolmosesta luopuminen ollut pärjäämisestä kiinni. Mutta rosteri oli aika pieni, 12-13 jätkää, ja kun joka viikonloppu piti reissata johonkin Hartolaan, niin se alkoi kypsyttää, Bäckman muistelee.

Harrastekiekon Hopoki aloitti silloisessa Ankkuri-hallien harrastesarjassa, jota joukkue tahkosi muutaman vuoden ajan.

- Kun se homma loppui, aloitimme omin voimin harrastekiekkosarjan täällä Hollolassa. Hopoki ja toinen sarjassa pelaava seura Ice Breakers ovat olleet päävetovastuussa, ja tietenkin muutkin seurat tekevät osansa, että homma pyörii, Sorri kertoo.

Epävirallisella Hollola Hockey Liiga (HHL) -nimellä pelattavaa sarjaa on tahkottu jo yli kymmenen vuoden ajan. Pelimiesten ikääntyessä HHL muutettiin pari vuotta sitten yli 40-vuotiaiden pelimiesten sarjaksi.

- Tällä kaudella mukana on kahdeksan joukkuetta, ja sarja liikuttaa 160:tä yli nelikymppistä äijää, mikä on kyllä aika hieno juttu, Bäckman toteaa.

Virallisissa yhteyksissä Hopoki on lyhenne Hollolan Poikien Kiekosta. Pelaajista valtaosa on edelleen Hollolan Kiekon veteraaneja, ja ringissä on 16-17 pelimiestä. Joukkuekavereiden vauhdissa yrittävät pysytellä myös kaksi SM-liigaakin pelannutta virtuoosia, Toni Koivunen ja Petri Engman.

- Meillä on myös muutamia .A-junnuja. eli yli kolmevitosia mutta alle nelikymppisiä jätkiä, jotka odottavat vielä aikaansa kirkkaissa valoissa, Bäckman kertoo.

- Lisäksi treeneissä käy jo toisen sukupolven hopokilaisia, joten seuran tulevaisuus on siinäkin mielessä turvattu, Sorri komppaa.

Ikimuistoisimpia hetkiä hopokilaisille on tarjonnut neljän vuoden välein Kanadassa pelattava CARHA Hockey World Cup, jota tituleerataan veteraanikiekkoilijoiden epävirallisiksi olympialaisiksi.

- Olimme siellä 2012 ja 2016 ja 2020 mennään taas. Nuo ovat olleet hienoja reissuja, ja siellä on mukana joukkueita ympäri maailmaa, Bäckman kertoo.

Toisella Kanadan reissulla Hopokin pelimiehet muun muassa istuivat iltaa yhdessä KHL-seura AK Bars Kazanin veteraanipelaajien kanssa.

- Siinä jutustellessa he kertoivat kiertävänsä veteraaniturnauksia sellaisella kevyellä kahden miljoonan dollarin vuosibudjetilla, Bäckman nauraa.

Hopoki ei ihan samanlaisilla pelimerkeillä operoi. Sen sijaan joukkue tekee paljon talkootöitä rahoittaakseen osan pelireissuistaan ja jäävuoroistaan.

- Siivousta, lumenpudotusta ja mitä milloinkin. Lahden MM-hiihdoissakin olimme puhdistamassa katsomoja lumesta ja pystyttämässä aitoja. Neljässä vuodessa saadaan kasaan aina ihan hyvä potti, mikä pienentää mukavasti itse maksettavaa osuutta turnausreissusta, kaksikko kertoo.

Vaikka HHL:ssa kyse on harrastekiekosta, niin siinä vaiheessa, kun pelipaita vedetään päälle ja luistimet piirtävät ensimmäiset piirtonsa jäähän, pelataan aina voitosta.

- Kyllä täällä aika kovaa mennään. Jotain kertoo sekin, että kun erotuomarikerhosta tuli uudet kaverit viheltämään meidän peliä, niin he olivat vähän aikaa haavi auki, että painetaanko täällä tosiaan noin kovalla vauhdilla, Sorri kertoo.

- Sarja on vieläpä kokonaisuudessaan kohtuullisen tasainen, pelit menevät aika lailla ristiin. Ja omalta kohdalta on myönnettävä, että vaikka ikää kertyy, niin aina se häviäminen vituttaa, Bäckman nauraa.

Ville Hakala
ville.hakala@seutuneloset.fi
@

Suosittelemme