Ajankohtaista

Urajärven kartanon muistelmat yksiin kansiin

Christian Liljeroos käsitteli pro gradu -tutkielmassaan kyläläisten muistoja Urajärven kartanosta ja sen viimeisistä omistajista Hugo ja Lilly von Heidemanista. Kuva: Tuomas Räihä

Urajärven kartanolla on pitkä ja vaiheikas historia. Nyt käsitykset kartanosta yksityisomistuskäytössä on saatu yksiin kansiin, kun asikkalalainen Christian Liljeroos kokosi kyläläisten muistoja kartanosta ja sen viimeisistä omistajista, Hugo ja Lilly von Heidemanista pro gradu -tutkielmaansa.

Liljeroos sai idean Urajärven kartanolla restaurointitöitä tehneeltä Juha Toiviolta.

- Hän oli osa sitä työntekijöiden porukkaa, joka oli tekemässä kartanon restaurointia vuosina 2008-2014. Hän oli omassa opinnäytetyössään ehdottanut, että tämän tyyppistä tutkimusta voisi tehdä. Kun hän sai selville, että maisterivaiheeni Jyväskylän yliopistossa lähestyy, hän otti yhteyttä ja ehdotti aihetta minulle, Liljeroos muistelee.

Urajärven kartano on Liljeroosille tuttu kesätöiden kautta, sillä hän toimi kartanon oppaana vuosina 2014-2015 sekä 2017-2018.

- Tyttöystäväni oli vuonna 2013 kartanolla oppaana ja siellä oli siihen aikaan kaksi opasta, mikä ei oikein riittänyt, ja museon hoitaja joutui palkkaamaan kiireapulaisia. Tyttöystäväni kaupitteli minua hänelle, ja hän ottikin minut museolle pariksi päiväksi. Seuraavana vuonna pääsin sinne varsinaiseksi kesäoppaaksi, hän kertoo.

Liljeroosin tutkielma lähestyy Urajärven kartanon elämää kyläläisten kuulemana ja kertomana vuodesta 1830 siihen asti, kun Lilly von Heideman kuoli vuonna 1917.

Tutkielma keskittyy kolmeen eri aihealueeseen: kyläläisten kokemukseen kartanon viimeisistä omistajista, kartanolla työskentelystä sekä kartanoon liittyvistä kummitustarinoista.

Aineiston keräämistä helpottivat Liljeroosin kesätyövuosina solmimat suhteet. Hän tunsi jonkin verran ihmisiä, joilla oli tietoa kartanon elämästä 1800-luvun lopussa.

- Ideana oli kerätä kyläläisten tarinoita ja tarinaperinnettä. Työ alkoi ihmisten haastattelemisella, ja haastattelujen pohjalta pohdin, minkälaiset teemat nousivat eniten esiin. Omasta mielestäni eniten esillä olivat Hugo ja Lilly, työskentely kartanolla ja kummitusjutut, Liljeroos pohtii.

- Kummitusjutuista osa haastateltavista ei toki puhunut juuri mitään, mutta toiset sivusivat niitä enemmänkin, hän tähdentää.

Omien haastattelujensa lisäksi Liljeroos käytti aineistona esimerkiksi kartanon kahden viimeisen palvelijan Hannes ja Ida Simolinin haastatteluja sekä Jussi Tuomisen muistelmia 50-luvulta. Hän huomasi usean eri lähteen yhdistämisestä olevan hyötyä, sillä hän sai oppia kartanosta uusia asioita niiden avulla.

- Tuomisen muistelmissa puhuttiin esimerkiksi ryökinän perunoista. Kävin miettimään, mikä tämä termi on. Sitten kartanon vanhan torpparin Kustaa Murron haastattelusta selvisi, että Lillyä kutsuttiin ryökinäksi. Se tulee sanasta fröökynä, ruotsiksi fröken, ja tarkoittaa neitiä. Perunat olivat siis kartanon neidin perunoita, Liljeroos naurahtaa.

Aikooko Liljeroos jatkaa Urajärven kartanon historian tutkimista vielä tulevaisuudessa?

- Jos minulta olisi kysytty tätä puoli vuotta sitten, kun olin juuri saanut tutkielman valmiiksi, olisin sanonut ettei missään nimessä. Gradun tekeminen on pitkä prosessi, ja siihen menee paljon voimia, Liljeroos naurahtaa.

- Sanotaan kuitenkin näin, että kaikki on mahdollista. Vielä jäi asioita tutkimatta ja kartanon historiaan voisi paneutua vielä syvemminkin, ja kyllähän aihepiiri minua kiinnostaa. Sen puolesta ainakin jatkotutkimusmahdollisuuksia on, hän jatkaa.

Reetta Multanen

Suosittelemme